Tämä teksti on yritykseni vastata.

Kuva: Carl Gustav Jung, jonka ajattelu Itsestä, unista ja psyyken syvemmästä järjestyksestä kulkee tämän tekstin taustalla. Kuva: Public domain / Wikimedia Commons.

Kiitos että luet! Tästä voit liittyä kirjeideni lukijaksi:

Subscribe now

I. Kynnyksellä

Ensimmäisessä unessa ihmiset eivät olleet ihmisinä. He olivat kylttejä. Jokaisella oli oma nimensä, oma paikkansa, oma sijaintinsa näkymättömässä maisemassa, ja kaikki nuo kyltit olivat suhteessa samaan keskukseen. Jumalaan, valoon, pyhään, Itseen, miksikä sitä nyt haluaakaan kutsua. Jotkut olivat aivan lähellä. Toiset hyvin kaukana. Kauimpana olevien ympärillä oli sumua, kuin yhteys olisi heikentynyt niin paljon, ettei valo enää tavoittanut ihmistä kokonaisena, vaan vain hajanaisina välähdyksinä.

Uni ei tuntunut tuomitsevalta eikä moralistiselta. Siinä ei ollut kysymys hyvistä tai huonoista ihmisistä, eikä oikeassa tai väärässä olemisesta. Kyse oli jostain paljon hienovaraisemmasta: etäisyydestä. Heräsin varhain. Huone oli vielä pimeä, ja mieheni hengitys vieressäni oli rauhallinen. Tiesin, että unessa me olimme olleet kynnyksellä.

En tiennyt, mitä tehdä sillä tiedolla. Se ei tuntunut palkinnolta, vaan vastuulta, kuin jokin olisi katsonut meitä ja odottanut, että ymmärrämme, mitä läheisyys pyhän kanssa todella merkitsee.

Kynnys ei ole lepoasema.

Aamulla jäin miettimään, kuinka syvästi jungilainen tuo näky oikeastaan oli. Carl Jung ajatteli, ettei modernin ihmisen suurin kriisi ole vain materiaalinen eikä edes psykologinen. Se on hengellinen. Ihminen on menettänyt yhteyden omaan keskukseensa. Jung kutsui tuota keskusta Itseksi: ei egoksi, ei rooliksi, ei persoonaksi, joka yrittää selvitä maailmassa, onnistua, suoriutua ja tulla hyväksytyksi, vaan joksikin syvemmäksi ja kokonaisemmaksi. Hiljaiseksi sisäiseksi järjestykseksi, jonka ympärille elämä alkaa rakentua, kun ihminen ei enää elä vain ulkoisten odotusten, pelkojen tai vanhojen selviytymisrakenteiden varassa.

Vanhemmissa kielissä samaa kokemusta kutsuttiin usein Jumalaksi. Ehkä juuri siksi aikamme levottomuus tuntuu niin pohjattomalta. Meillä on enemmän tietoa kuin koskaan, enemmän mahdollisuuksia, enemmän ääntä, enemmän välineitä, enemmän näkyvyyttä ja enemmän kaikkea, ja silti niin moni kokee sisällään selittämätöntä tyhjyyttä, irrallisuutta ja merkityksen katoamista. Kuin elämä olisi täynnä liikettä, mutta vailla keskustaa.

Pidän kynnyksestä symbolina yhä enemmän. Kynnys ei ole sama asia kuin perillä oleminen. Se on paikka kahden maailman välissä: vanhan ja uuden, ulkoisen ja sisäisen, egon ja syvemmän tietoisuuden. Kaikissa vanhoissa mysteeriperinteissä juuri kynnyksellä tapahtui todellinen muutos. Ei silloin, kun ihminen kuvitteli tietävänsä kaiken, vaan silloin, kun hän oli valmis astumaan lähemmäs jotakin itseään suurempaa.

Kynnyksellä oleminen ei vapauta velvollisuudesta. Se syventää sitä.

Siksi en herättyäni tuntenut ylpeyttä, vaan sen, minkä kaikki todelliset kynnykset herättävät: että jokin odottaa, ja että vastaus on minun.

II. Hiljainen havainnoija

Kolme viikkoa myöhemmin näin toisen unen. Siinä kuolin massiiviseen sydäninfarktiin, mutta merkittävintä ei ollut kuolema, vaan se, että jokin minussa jatkoi havainnointia. Uni oli poikkeuksellisen kirkas. Ei symbolinen siinä tavallisessa mielessä, jossa unet tuntuvat hajanaisilta tai oudoilta, vaan lähes päinvastainen kokemus: tietoisuus tuntui tarkentuvan kerros kerrokselta.

Ensimmäinen taso oli fyysinen. Kehossa tapahtui jotain valtavaa ja hallitsematonta. Sydän petti. Oli kohinaa, painetta, biologisen järjestelmän romahtamisen tunne, kuin koko organismi olisi äkisti joutunut ylivoimaisen voiman läpi. Sitten tapahtui jotakin odottamatonta. Kun aloin irtautua fyysisestä kehosta, kaikki hiljeni. Kohina jäi taakse, hiljaisuus syveni nopeasti ja tietoisuuteni muuttui kevyemmäksi, tarkemmaksi.

Sitten kuulin sanat. Ikään kuin jokin olisi selittänyt tapahtumaa rauhallisesti, ulkopuolelta: “Tuo ihminen sai valtavan sydäninfarktin.” Lauseessa oli jotain erikoista. Ei paniikkia, ei tragediaa, ei edes erityistä emotionaalista latausta. Vain havainto.

Hiljainen havainnoija, joka tarkkaili kaikkea tätä. Se ei tuntunut täysin samalta kuin persoonallinen minä eikä myöskään pelkältä ajatukselta tai tunteelta. Se oli kuin tietoisuus itse olisi havainnut.

Herättyäni jäin pitkäksi aikaa hiljaa. En siksi, että pitäisin unta kirjaimellisena ennustuksena, vaan siksi, että se avasi kysymyksen, jota en osannut ohittaa: mitä tietoisuus oikeastaan on?

Länsimaisessa kulttuurissa olemme tottuneet melko yksinkertaiseen vastaukseen. On keho, aivot, persoonallisuus ja niiden muodostama identiteetti. Mutta Jung ei ajatellut egon olevan koko ihminen. Jungin psykologiassa ego on tietoisuuden keskus arkielämässä, mutta sen taustalla on jotakin laajempaa, syvempää ja vaikeammin rajattavaa: Itse, koko psyyken järjestävä voima, joka ylittää persoonallisen identiteetin.

Minulle tästä tekee erityisen kiinnostavaa se, että Jung itse koki vakavan sydänkohtauksen vuonna 1944. Toipuessaan hänellä oli voimakas kuolemanrajakokemus. Hän kuvasi katsovansa Maata kaukaa avaruudesta, koki syvää rauhaa ja ymmärsi, tai koki ymmärtävänsä, että maallinen elämä oli vain pieni osa paljon suurempaa kokonaisuutta. Kokemus muutti häntä pysyvästi.

Kun luin Jungin kuvausta vuosia sitten, se tuntui kiehtovalta mutta etäiseltä. Nyt ymmärrän siitä enemmän. En siksi, että voisin todistaa mitään, vaan siksi, että kehossa näyttää olevan muisti, jota ei saa sanoiksi ennen kuin jokin kokemus avaa sen.

En tiedä, mitä näistä kokemuksista pitäisi ajatella, mutta tiedän, mitä uneni teki. Se ei lisännyt kuolemanpelkoa. Se lisäsi uteliaisuutta sitä kohtaan, onko ihmisessä kerroksia, joita emme tavallisesti tunnista omaksemme: keho, mieli, persoonallinen historia, sielu, jos sana sopii, ja jokin hiljainen tietoisuus niiden taustalla, joka ei hätkähdä.

Monet ihmiset kuvaavat elämänsä tärkeimpiä hetkiä, synnytystä, menetystä, rakkautta tai kuoleman läheisyyttä, kokemuksina, joissa tavallinen minä hetkeksi väistyy. Ei katoa, vaan väistyy. Ja sen takaa paljastuu jotain, mitä ei osaa nimetä mutta jonka tunnistaa.

Uni ei vastannut, mutta se muutti kysymystä. Ehkä sydän ei ole vain biologinen elin. Ehkä sydäntietoisuus on myös tapa olla maailmassa: vähemmän kohinassa, vähemmän pelossa, lähempänä sitä hiljaisuutta, joka jäi jäljelle kaiken muun kadottua.

Sieltä se havainnoija katsoi.

Ehkä se katsoo aina.

III. Vastaus

Kolmannessa unessa olin korkeassa, kirkkaassa tilassa. Piirissä istui ihmisiä. Laskin heidät. Heitä oli 22, mutta piiri ei ollut täysi. Muutama paikka odotti, ja tiesin heti, keitä varten ne olivat.

Herättyäni istuin hiljaa. Aamu oli vasta alkamassa. Porvoon valo oli sellainen kuin se alkukesällä joskus on: pehmeä, läpikuultava, melkein kuin jokin ei olisi vielä päättänyt, tuleeko näkyväksi vai jääkö salaisuudeksi.

En halua tehdä unista mainosta. Se tuntuisi väärältä. Mutta en myöskään halua ohittaa sitä, että joskus sisäinen kokemus ja ulkoinen teko osuvat samaan kohtaan. Joskus uni ei pyydä selittämään lisää. Joskus se pyytää avaamaan oven.

Siksi kirjoitan tämän.

Olen rakentanut Alkemiallisen polun vuosien ajattelun, tutkimuksen ja eletyn kokemuksen varaan. Se on 49 päivän sisäinen matka Maria Magdaleenan ja Sofian alkemiallisessa hengessä, kerros kerrokselta, uni unelta, kysymys kysymykseltä, lähemmäs omaa sisäistä keskustaa.

Polku alkaa 4.6., ja ohjelma on lähes täynnä. Muutama paikka on vielä avoinna lahjapaikkana niille, jotka tunnistavat sydämessään kuuluvansa mukaan. Ei siksi, että he tarvitsisivat vielä yhden kurssin, vaan siksi, että jokin heissä ehkä tietää: nyt on aika tulla lähemmäs.

Jos tämä koskettaa jotakin sinussa, et ehkä tarvitse enempää selitystä. Silloin tiedät.

Ilmoittaudu 2.6. mennessä maksutta tästä.

Saat tervetuloviestin 3.6.

Kynnys oli ensimmäisessä unessa, hiljainen havainnoija toisessa ja piiri kolmannessa. Tämä on askel.

Porvoosta, kesäkuun kynnyksellä,
Rakkaudella ♡ Marjaana

Jos tykkäsit tekstistäni, voit jakaa sen tästä:

Share

Marjaana Will-Vidlund
Marjaanan kirjeitä Substackissa: Sydämen äärellä
Web-sivut: alkemiallinennainen.com
S-posti: marjaana (at) alkemiallinennainen.com
IG: @marjaanawv
FB: @mwillvidlund

22. heinäkuuta on Maria Magdaleenan pyhäpäivä.

49 päivää ennen sitä alkaa Alkemiallinen Polku.

Se on sisäinen retriitti – 7 viikkoa, 7 alkemiallista vaihetta. Nigredon varjosta Ykseyden valoon. Maria Magdaleenan ja Sofian johdattamana.

Muutos: Retriitti toteutetaan web-sivuillani, ei Substackissa kuten suunnittelin.

Jos olet lukenut Alkemiallinen nainen -kirjan: retriitissä on paljon sellaista, mitä kirjassa ei ole. Jung, arkkityypit, sielun alkemian psykologiset kerrokset – auki kirjoitettuna joka viikolle, joka vaiheelle. Kirja on kartta. Tämä on matka.

Ei luentoja. Ei ryhmäpainetta. Vain sinä, oma rytmisi ja 49 päivää, jotka kutsuvat kulkemaan syvemmälle kuin arki tavallisesti sallii.

Matka alkaa 4.6. ja päättyy 22.7.

Jos jokin sinussa jo tietää – lue lisää tästä linkistä.

Rakkaudella tervetuloa mukaan, Marjaana

Luottamus – vakaus ilman kontrollia

Rakas lukija ♡

Luottamus on sana, jota käytetään työelämässä paljon. Silti juuri luottamus on usein yksi väärinymmärretyimmistä johtajuuden laaduista.

Luottamus ei tarkoita sinisilmäisyyttä. Se ei tarkoita sitä, että kaikki jätetään auki, mitään ei sanoiteta eikä mistään pidetä kiinni. Eikä se tarkoita myöskään sitä, että vaikeudet ohitetaan hyvän tunnelman nimissä.

Todellinen luottamus on vakaampi ja tarkempi asia. Se ei synny kontrollin kautta. Mutta se ei myöskään synny rakenteettomuudesta. Luottamus on vakautta ilman kontrollia.

Lue ja kuuntele alapuolelta Johtajuuden geometria -sarjan uusi osa luottamuksesta. Podcastissa avaan luottamusta FTJ-mandalan neljäntenä laatuna. Miten luottamus syntyy johtajuudessa? Miksi se ei tarkoita sinisilmäisyyttä tai rakenteettomuutta, ja miksi todellinen vakaus ei synny kontrollista vaan jostakin paljon syvemmästä?

Rakkaudella ♡ Marjaana

Kiitos että luet! Tästä voit liittyä kirjeideni lukijaksi:

Subscribe now

Kuuntele yläpuolelta podcast Luottamuksesta, josta juttelen Veronican kanssa.

Moni ajattelee luottamusta tunteena. Ja sitä se osittain onkin. On hetkiä, jolloin ihminen vain tietää, että tässä voi hengittää hieman vapaammin. Että tässä ei tarvitse koko ajan varoa, suojautua tai valmistautua puolustamaan itseään.

Mutta johtajuudessa luottamus on enemmän kuin tunne.

Se on myös rakenne. Se on kokemus, joka syntyy toistuvasti siitä, että sanat ja teot vastaavat toisiaan. Että ihmiset tietävät, missä mennään. Että vaikeita asioita ei peitellä. Että valtaa ei käytetä arvaamattomasti. Että suunta ei vaihdu koko ajan pelon tai paineen mukana.

Siksi luottamus ei synny vain siitä, että ihmiset pitävät toisistaan.

Se syntyy siitä, että todellisuus on riittävän johdonmukainen, jotta ihminen voi laskea suojauksiaan.

Tämä on johtajuudessa hyvin tärkeää.

Ja se on kallista.

Kallista ihmisille.
Kallista kulttuurille.
Kallista myös tulokselle.

Siksi luottamus ei ole mikään pehmeä lisä työelämään.

Se on yksi sen tuottavimmista voimista.

Mutta juuri tässä kohtaa moni menee hieman harhaan. Kun luottamusta ei ole tarpeeksi, ensimmäinen reaktio on usein lisätä kontrollia. Lisää raportointia. Lisää varmistelua. Lisää sääntöjä. Lisää hyväksyntäkierroksia. Lisää näkyvyyttä kaikkeen.

Tämä voi joskus olla hetkellisesti tarpeellista. Mutta jos kontrollista tulee pysyvä vastaus luottamuksen puutteeseen, syntyy helposti itseään vahvistava kehä.

Mitä vähemmän luotetaan, sitä enemmän kontrolloidaan.
Mitä enemmän kontrolloidaan, sitä vähemmän syntyy aitoa vastuunkantoa.
Ja mitä vähemmän ihmisille jää tilaa toimia luottamuksen varassa, sitä enemmän heidän suhteensa omaan työhönsä alkaa kaventua.

Silloin vakaus ei synny sisältä. Se yritetään pakottaa ulkoapäin.

Mutta pakotettu vakaus ei ole luottamusta. Se on hallintaa.

Luottamus syntyy toisenlaisesta maaperästä.

Se syntyy läsnäolosta, jossa ihmiset todella näkevät tilanteen. Se syntyy myötätunnosta, jossa ihminen ei ole toiselle vain resurssi tai suorite. Se syntyy totuudellisuudesta, jossa asiat voidaan sanoa ilman turhaa kovuutta. Ja juuri näiden varaan voi alkaa rakentua luottamus.

Siksi luottamus ei FTJ-mandalassa ole irrallinen laatu. Se kasvaa siitä, että jokin edeltävä on jo vahvistunut.

Tämä näkyy hyvin käytännöllisesti.

Luottamus näkyy siinä, uskaltaako ihminen sanoa kokouksessa keskeneräisen ajatuksen. Siinä, uskaltaako hän pyytää apua ennen kuin on liian myöhäistä. Siinä, uskaltaako hän kertoa virheestä ilman että ensimmäinen reaktio on syyllisen etsintä. Siinä, voiko hän olla eri mieltä ilman että yhteys katkeaa.

Nämä eivät ole pieniä asioita.

Juuri niistä syntyy työyhteisön todellinen vakaus.

Luottamus ei siis tarkoita, että kaikki on aina helppoa tai että kaikki toimivat täydellisesti. Se tarkoittaa pikemminkin sitä, että myös epätäydellisyyden keskellä on riittävästi turvaa, jotta ihmiset voivat pysyä avoimina, vastuullisina ja elävässä suhteessa toisiinsa.

Siksi luottamus ei poista johtajuuden tarvetta.

Päinvastoin.

Luottamus tarvitsee johtajuutta, joka kestää avoimuutta ilman että se muuttuu kontrolliksi, ja joka kestää epävarmuutta ilman että se alkaa hallita kaikkea.

Ja ehkä tärkeä kysymys ei ole vain tämä: voinko luottaa toisiin?

Vaan myös tämä: rakennanko itse sellaista tilaa, jossa toisten on mahdollista luottaa?

Rakkaudella ♡ Marjaana

Jos tykkäsit tekstistäni, voit jakaa sen tästä:

Share

Marjaana Will-Vidlund Marjaanan kirjeitä Substackissa: Sydämen äärellä
Web-sivut: alkemiallinennainen.com
S-posti: marjaana (at) alkemiallinennainen.com
IG: @marjaanawv
FB: @mwillvidlund

Se kertoo jotakin, mitä ei opita johtamiskoulutuksissa.

Vietimme mieheni kanssa 41-vuotishääpäiväämme Billnäsin ruukissa, kun aamiaisella tuli juttelemaan mies, jota en tunnistanut. Puhuimme ruukista, rakennuksista, elämästä. Loppua kohti hän esittäytyi — Olli Muurainen, Billnäsin omistaja — ja kysyi, haluammeko nähdä tapahtumatilan, joka oli valmistumassa vanhaan tehdasrakennukseen.

Lähdimme katsomaan.

Tässä kirjeessä: kohtaamisesta, rakentamisesta, rakastamisesta ja siitä, mitä vuodet tekevät ihmiselle — jos antaa niiden tehdä.

Kiitos että luet! Tästä voit liittyä kirjeideni lukijaksi:

Subscribe now

Rakas ystävä ♡

Siinä on jotakin erityistä, kun kohtaa ihmisen ensin ihmisenä. Ja vasta myöhemmin ymmärtää, kuka hän on.

Vietimme mieheni kanssa 41-vuotishääpäiväämme Billnäsissä. Kevät oli juuri avautunut siihen pisteeseen, jossa valo ei enää vain osu vanhoihin rakennuksiin, vaan sekin alkaa herättää niitä omalla tavallaan eloon. Ruukissa oli samaan aikaan hiljaisuutta ja liikettä. Tuntui kuin paikka hengittäisi uudelleen pitkän tauon jälkeen.

Aamiaisella meille tuli juttelemaan mies, jota en tunnistanut.

Keskustelu alkoi tavallisesti. Ei sillä tavalla, jolla tehdään vaikutusta, vaan enemmän tavalla, jolla syntyy läsnäolo. Puhuimme ruukista, rakennuksista, elämästä ja tapahtumatilasta, joka oli valmistumassa vanhaan tehdasrakennukseen.

Lähdimme katsomaan tapahtumatilaa. Tilassa oli jotakin pysäyttävää. Vanhan teollisuusrakennuksen valtava runko, korkeus, kattorakenteiden rytmi, seinien ajan patina.

Seisoimme siellä hiljaa, eikä kumpikaan meistä kokenut tarvetta sanoa mitään.

Ajattelin César Manriquea ja alkuvuoden kokemuksia Lanzarotella. Kirjoitin hänestä aiemmin täällä Kirjeitä César Manriquen maailmasta, OSA I, OSA II ja OSA III.

Sitä, miten jotkut ihmiset eivät yritä pakottaa paikkaa omaksi kuvakseen, vaan kuuntelevat sitä. He ymmärtävät, että vahvimmat paikat eivät synny egosta vaan suhteesta — historian, luonnon, ajan ja tulevaisuuden välisestä suhteesta.

Keskustelukumppanimme osoittautui Billnäsin omistajaksi Olli Muuraiseksi.

Myöhemmin luin Muuraisen vanhoja haastatteluja. Niissä puhuttiin kansainvälisestä kasvusta, suurista visioista, konflikteista, suoraviivaisuudesta, vastustuksesta, uupumisesta ja siitä, kuinka hän oli joutunut opettelemaan empatiaa.

Se jäi mieleeni.

En tunne Olli Muuraista ihmisenä, enkä voi tietää hänen koko tarinaansa. Mutta joskus lyhytkin kohtaaminen avaa jotakin olennaista siitä, mitä vuodet tekevät ihmiselle — erityisesti ihmiselle, joka on rakentanut suuria asioita.

Ehkä juuri siksi kohtaaminen tuntui erityiseltä.

Eikä oikeastaan lainkaan siksi, että tapasin menestyneen yrittäjän.
Pikemminkin siksi, että kohtasin ihmisen, jossa tuntui olevan samaan aikaan voimaa ja pehmeyttä. Näkyä ja nöyryyttä. Intohimoa rakentaa, mutta ei enää samalla tavalla itseään varten.

Muurainen on kertonut, että hänen elämänsä mahtuu lentokoneen matkustamolaukkuun. Siihen sopii kaikki, mitä hän tarvitsee. Samalla hän käyttää elämänsä vanhan ruukin herättämiseen uudelleen eloon tuleville sukupolville. Hän on palauttamassa elämää paikkaan, joka olisi voinut jäädä hitaasti katoavaksi muistoksi suomalaisesta teollisesta historiasta.

Tämä kertoo jotakin hyvin olennaista Muuraisen lisäksi tästä ajasta.

Ehkä juuri siksi uusi tapahtumatila tuntui niin vaikuttavalta tyhjänä ja hiljaisena. Kaikkein vahvimmat paikat eivät huuda.

Kun kävelimme keväisessä ruukissa, ajattelin myös avioliittoa.

41 vuotta avioliittoa ja 45 yhteistä vuotta on pitkä aika kulkea yhdessä. Sinä aikana ehtii nähdä ihmisessä monta versiota: kunnianhimon, haurauden, kasvun, väsymyksen, uuden alun. Ehkä rakkauskin muuttuu vuosikymmenten aikana vähemmän omistamiseksi ja enemmän kyvyksi nähdä toinen yhä uudelleen.

Ehkä sama pätee myös niin elämään kuin johtajuuteen. Kauneimmat asiat eivät useinkaan synny täydellisyydestä.

Ne syntyvät siitä, että paikka — tai ihminen — saa aikaa kasvaa siihen, mitä se syvimmillään voi olla.

Rakkaudella Porvoosta ♡ Marjaana

Jos tykkäsit tekstistäni, voit jakaa sen tästä:

Share

Marjaana Will-Vidlund Marjaanan kirjeitä Substackissa: Sydämen äärellä
Web-sivut: alkemiallinennainen.com
S-posti: marjaana (at) alkemiallinennainen.com
IG: @marjaanawv
FB: @mwillvidlund

Rakas ystävä ♡

Uusi Sydämen äärellä -podcast #6 on nyt kuunneltavissa.

Tässä jaksossa kerron rakkaudestani Pistis Sofiaan – gnostilaiseen evankeliumiin, jonka löysin G.R.S. Meadin käännöksenä vuosia sitten. Se on kertomus Sofian laskeutumisesta, eksymisestä, rukouksesta ja paluusta valoon.

Puhumme myös siitä, miten 49 päivän alkemiallinen matka 4.6.–22.7. rakentuu näistä samoista vaiheista – ja miksi se päättyy juuri Maria Magdaleenan pyhäpäivänä.

Early bird -hinta 39 € on voimassa 22.5. saakka.

Alkemialliselle Polulle täältä.

Rakkaudella, Porvoosta,
Marjaana

Kiitos että luet! Tästä voit liittyä kirjeideni lukijaksi:

Subscribe now

Marjaana Will-Vidlund
Marjaanan kirjeitä Substackissa: Sydämen äärellä
Web-sivut: alkemiallinennainen.com
S-posti: marjaana (at) alkemiallinennainen.com
IG: @marjaanawv
FB: @mwillvidlund

Yllä kuvia Vierumäeltä viime viikolta (2026).

Ystävät, kävi ilmi että Alkemiallista polkua ei pystykään toteuttamaan Substackin platformilla teknisesti siten, kuten haluan ja joudun peruuttamaan tämän. Palautan jo maksaneille rahat asap, otan s-postitse yhteyttä. Olen todella pahoillani, Marjaana / päivitetty 15.5.2026

On päivä, jolloin jokin aukeaa.
Ei dramaattisesti. Ei suurta syytä. Vain hiljainen tietäminen: nyt on aika.

Alkemiallinen nainen syntyi ensin kirjaksi. Nyt sama polku kutsuu elettäväksi.

Tänään avaan Alkemiallisen Polun: 49 päivän sisäisen retriitin, jossa kuljetaan Maria Magdaleenan ja Sofian seitsemän viikon alkemiallisen prosessin läpi.

Se on pyhiinvaellus, ei paikkaan, vaan tietoisuuden tilaan.

Kirja oli kartta. Tämä on matka.

Kiitos että luet! Tästä voit liittyä kirjeideni lukijaksi:

Subscribe now

Rakas ystävä ♡

On päivä, jolloin jokin aukeaa.

Ei dramaattisesti. Ei suurta syytä. Vain hiljainen tietäminen: nyt on aika.

Olen kantanut mukanani tätä prosessia todella pitkään. Maria Magdaleenan alkemiallinen matka, Sofian rukous ja seitsemän vaiheen sisäinen muuntuminen ovat minulle henkilökohtainen, välillä vaikea, mutta syvästi elävä ja uudistava polku.

Se syntyi ensin fyysisesti kirjaksi.

Nyt se kutsuu elämään.

Alkemiallinen polku ei ole kurssi. Ei luentosarja. Eikä suoritettava ohjelma.

Se on kulkeminen. Kulkeminen hiljaa, yksin, mutta ei yksinäisenä.

Maria Magdaleenan ja Sofian rinnalla. Oman elämäsi keskellä.

Yksi vaihe kerrallaan.

Kirja oli kartta. Tämä on matka.

Mitä Alkemiallinen Polku on

Alkemiallinen Polku on 49 päivän sisäinen äänimatka Maria Magdaleenan ja Sofian alkemiallisen prosessin läpi.

Jokainen vaihe on osa Sofian rukousta: lankeemusta, huutoa, pysymistä, uskomista ja lopulta heräämistä.

Tässä matkassa Sofia ja Maria eivät jää ulkopuolisiksi hahmoiksi. Ne alkavat avata jotakin sinussa: sitä sielun osaa, joka muistaa, nousee ja palaa valoon.

Mitä saat joka viikolla

Joka viikko saat viikoittaisen äänikutsun, joka johdattaa sinut viikon energiaan. Ei luentona, vaan ääneen lausuttuna kutsuna.

Saat ohjatun meditaation äänitiedostona, noin 10–15 minuuttia. Sinun ei tarvitse analysoida. Saat pysähtyä, kuunnella ja kokea.

Saat Pistis Sofian viikoittaisen rukouksen ääneen luettuna, hitaasti, hengittäen, sanojen väliin tilaa jättäen.

Saat kehollisen tai rituaalisen harjoituksen: kynttilänvaloa, hiljaisuutta, sydämen avaamista. Käytäntöä, joka vie ymmärryksen kehoon.

Saat yhden kysymyksen päiväkirjaan. Vain yhden, mutta sen oikean.

Saat syvennystekstin viikon arkkityypistä. Tämä on uutta materiaalia, jota Alkemiallinen nainen -kirjassa ei ole.

Ja saat hiljaisuuden päivän integraatiolle. Vain yksi mietelause ja tila antaa viikon laskeutua.

Jos olet jo lukenut kirjan

Jos olet jo lukenut Alkemiallinen nainen -kirjan, tiedät, mitä kohti kuljetaan.

Mutta tiedät myös, että lukenut ja elänyt ovat eri asioita.

Retriitissä on sellaista, mitä kirjassa ei ole: ääneni joka viikko, seitsemän viikon elävä prosessi, uudet syvennystekstit arkkityypeistä ja 49 päivää, jotka kutsuvat sinut viipymään yhdessä vaiheessa kerrallaan.

Ei selaamaan kaikkea läpi. Ei ymmärtämään nopeasti.

Vaan elämään hitaasti.

Pistis Sofia matkan taustalla

Alkemiallisen Polun taustalla kulkee myös Pistis Sofia, varhaiskristillisen mystiikan ja gnostilaisen tradition merkittävä teos. Pistis Sofia on kertomus viisauden laskeutumisesta, eksymisestä, rukouksesta ja paluusta valoon. Se on sielun matka unohduksesta muistamiseen, erillisyydestä yhteyteen, pimeydestä takaisin alkuperäiseen valoon.

Tässä retriitissä Pistis Sofia ei ole vain historiallinen teksti. Se on sisäinen kartta.

Sen rukoukset, alkemialliset vaiheet ja Sofian matka kulkevat Alkemiallisen Polun hiljaisena selkärankana: Nigredon varjosta Albedon puhdistumiseen, Citrinitaksen aamunkoittoon, Rubedon muistamiseen ja lopulta Ykseyden valoon.

Olen kirjoittanut Pistis Sofiasta tarkemmin blogissani: Pistis Sophia – Viisauden ja muistamisen kirja.

Kenelle tämä on

Tämä on sinulle, joka kaipaat rakennettua prosessia, et lisää sisältöä, vaan kulkemista.

Sinulle, joka tiedät kaipauksen, mutta et ole löytänyt sille tilaa, muotoa tai rytmiä.

Sinulle, joka johdat tai kannat vastuuta jossain muodossa ja haluat johtajuuden nousevan syvemmältä kuin rooleista, odotuksista tai tottumuksista.

Sinulle, joka olet jo matkalla ja tiedät, että tietyt asiat kypsyvät vain hiljaisuudessa.

Ja sinulle, joka tunnet, että sisäinen työsi ei kaipaa enää lisää kiirettä, vaan pyhitetyn rytmin.

Käytännössä

Retriitti alkaa torstaina 4.6.2026.

Matka kuljetaan yksin, muttei yksinäisenä, omaan rytmiin.

Sisältö saapuu sinulle Substackissa: kuunneltavana ja luettavana omaan tahtiisi.

49 päivän matka päättyy keskiviikkona 22.7.2026, Maria Magdaleenan pyhäpäivänä.

Materiaalit ovat avoinna 90 päivän ajan retriitin alusta, 1.9.2026 saakka. Kaikki retriitin aikana saapuneet viestit jäävät sähköpostiisi pysyvästi.

Mitään erityistä asennusta tai alustaa ei tarvita. Ostamisen jälkeen ennen retriitin alkua saat ohjeet sähköpostiisi.

Hinnat ja aikataulu

Normaalihinta · 57 € Voimassa 23.5.–4.6.2026

Ovet avautuvat keskiviikkona 13.5.2026.
Ilmoittautuminen sulkeutuu torstaina 4.6.2026.

Retriitti alkaa torstaina 4.6.2026.
49 päivän matka päättyy keskiviikkona 22.7.2026, Maria Magdaleenan pyhäpäivänä.

Materiaalit avoinna 90 päivän ajan retriitin alusta, 1.9.2026 saakka.

Tämä retriitti ei ole jatkuvasti auki oleva kurssi, vaan ajallinen matka. Siksi mukaan voi tulla vain ennen sen alkua.

Kaksi tapaa astua Alkemialliselle Polulle

1 Voit tulla mukaan ostamalla retriittipaikan verkkokaupasta.

2 Sydämen äärellä -lukijoille.
Voit liittyä early bird -ajan aikana 13.–22.5. Sydämen äärellä -Substackini
Sofia-Viisaus-vuosijäseneksi, jolloin Alkemiallinen Polku sisältyy automaattisesti jäsenyyteesi ilman erillistä maksua. Tämä on pieni kiitos niille, jotka haluavat kulkea Sydämen äärellä -matkaa kokonaisen vuoden rytmissä.

Valitse se polku, joka tuntuu sinulle oikealta.

“Viisaus palaa siihen, joka rakastaa.”

— Pistis Sofia

Tämä matka ei lupaa valmiutta. Se lupaa kulkemista. Astumista sisään yhteen vaiheeseen kerrallaan.

Heräämistä hitaasti, omaan tahtiin. Ja sen muistamisen, jonka olet ehkä tiennyt jo kauan ennen kuin löysit sanat sille.

Jos tunnet kutsun, ovi on nyt auki.

Hyvää helatorstaita,
Rakkaudella ♡ Marjaana

Jos tykkäsit tekstistäni, voit jakaa sen tästä:

Share

Marjaana Will-Vidlund Marjaanan kirjeitä Substackissa: Sydämen äärellä
Web-sivut: alkemiallinennainen.com
S-posti: marjaana (at) alkemiallinennainen.com
IG: @marjaanawv
FB: @mwillvidlund

Ei siksi, että totuus itsessään olisi vaarallinen. Vaan siksi, että totuus on opittu yhdistämään kovuuteen, konfliktiin tai siihen, että joku jää jyrätyksi.

Totuudellisuus tarkoittaa jotain muuta. Se on selkeyttä, joka ei katkaise yhteyttä.

🌹 Huom. podcastin 🎧 löydät artikkelin alaosasta.

Kiitos että luet! Tästä voit liittyä kirjeideni lukijaksi:

Subscribe now

Rakas lukija ♡

Kun puhun totuudellisuudesta, en tarkoita sitä, että ihminen sanoo ääneen kaiken, mitä sattuu ajattelemaan.

Eikä myöskään sellaista rehellisyyttä, joka naamioi kovuuden periaatteellisuudeksi.

“Minähän vain sanon asiat niin kuin ne ovat” ei vielä ole totuudellisuutta.

Se voi joskus olla sitäkin. Mutta yhtä hyvin se voi olla kärsimättömyyttä, kyllästymistä tai sitä, ettei enää jaksa kantaa toisen kokemusta. Lausetta seuraa harvoin jotain erityisen hienovaraista – ja useimmat meistä osaamme jo tunnistaa sen äänenpainosta ennen kuin ensimmäinen sana on edes loppunut.

Totuudellisuus on minulle syvempi asia.

Se on kykyä olla sisäisesti linjassa sen kanssa, minkä tietää todeksi. Kykyä nähdä tilanne mahdollisimman kirkkaasti ja puhua siitä tavalla, joka ei vääristä, pehmennä liikaa eikä myöskään koveta tarpeettomasti.

Juuri siksi totuudellisuus tarvitsee tuekseen läsnäoloa ja myötätuntoa.

Ilman läsnäoloa ihminen ei oikeastaan näe, mitä tilanteessa tapahtuu. Ilman myötätuntoa hän ei ehkä huomaa, miten totuus kannattaa sanoa niin, että yhteys säilyy.

Mutta ilman totuudellisuutta myös läsnäolo ja myötätunto jäävät vajaiksi. Silloin ihminen kyllä aistii paljon ja ymmärtää paljon – mutta ei lopulta sano sitä, mikä olisi tärkeää sanoa.

Johtajuudessa tämä on hyvin olennainen kysymys.

Moni vaikea tilanne työyhteisössä ei synny siitä, että joku sanoi liikaa liian aikaisin. Moni vaikea tilanne syntyy siitä, että jotain olennaista ei sanottu tarpeeksi ajoissa.

Tunnelma muuttuu, mutta sitä ei nimetä. Vastuu hämärtyy, mutta siihen ei tartuta. Ihmiset väsyvät, mutta kaikki jatkavat kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Silloin yhteys ei säily. Se vain hiljenee.

Totuudellisuus on kykyä huomata tämä ennen kuin kaikki kovettuu.

Totuudellisuus ei ole vain puheen laatu.

Se on havaintokykyä. Kykyä erottaa tosi epätodesta, olennainen epäolennaisesta, sisäinen linja ulkoisesta paineesta.

Siksi se on myös rohkeutta.

Ei äänekästä rohkeutta, joka haluaa voittaa. Vaan hiljaisempaa rohkeutta, joka suostuu pysymään sen äärellä, minkä tietää todeksi – vaikka se ei olisi mukavaa, helppoa tai heti palkitsevaa.

Ja tämä ei tarkoita jäykkyyttä. Joskus kaikkein totta on juuri se, että sanoo: en vielä tiedä. Tai: nyt huomaan, että jokin tässä ei ole linjassa, mutta tarvitsen hetken nähdäkseni tarkemmin.

Sekin on totuudellisuutta. Ehkä joskus syvempää kuin liian nopea varmuus.

Työelämässä totuudellisuus voi näkyä hyvin käytännöllisesti.

Palautteessa, jota ei kaunistella tyhjäksi mutta ei myöskään anneta murskaavasti. Päätöksissä, joissa uskalletaan nimetä todelliset syyt eikä vain hyväksyttävältä kuulostavia selityksiä. Kulttuurissa, jossa ihmiset voivat puhua vaikeista asioista ennen kuin niistä tulee kriisejä.

Nämä eivät ole pieniä asioita. Niistä rakentuu se, kokevatko ihmiset olevansa turvassa myös silloin, kun kaikki ei ole helppoa.

Siksi totuudellisuus ei ole luottamuksen vastakohta. Se on yksi sen ehdoista.

Ilman totuudellisuutta luottamus alkaa helposti muuttua kohteliaisuudeksi, varovaisuudeksi tai näennäiseksi rauhaksi. Totuudellisuus taas voi luoda sellaista luottamusta, joka kestää myös painetta.

Ehkä juuri siinä on tämän laadun ydin:

Tärkeä kysymys ei ole vain: uskallanko sanoa totuuden?

Vaan myös:

osaanko olla totta ilman, että minun täytyy kovettua?

Rakkaudella ♡ Marjaana

Johtajuuden geometria -podcast #6: Totuudellisuus – selkeys ilman kovuutta

Johtajuuden geometria -sarjan kolmas osa on nyt kuunneltavissa. Tässä jaksossa avaan totuudellisuutta FTJ-mandalan kolmantena laatuna – mitä se tarkoittaa johtajuudessa, miten selkeys voi vahvistua ilman kovuutta, ja miksi tämä laatu on niin keskeinen sekä luottamuksen että kulttuurin kannalta. Mukana keskustelee Veronica.

Toivon, että viihdyt mukana! ♡ Marjaana

Linkkejä:

Johtajuuden geometria sarjan ensimmäiseen jaksoon (artikkeliin ja podcastiin) täältä.

Feminiinisestä tietoisesta johtajuudesta täältä.

Feminiininen tietoinen johtajuus (pehmeäkantinen kirja) täältä.

Syventävät kartat täältä.

Jos tykkäsit tekstistäni ja podcastistäni, voit jakaa sen tästä:

Share

Marjaana Will-Vidlund Marjaanan kirjeitä Substackissa: Sydämen äärellä
Web-sivut: alkemiallinennainen.com
S-posti: marjaana (at) alkemiallinennainen.com
IG: @marjaanawv
FB: @mwillvidlund

Hyvä johtaja ei ole rajaton, loputtomasti vastaanottava tai aina ymmärtäväinen.

Ilman myötätuntoa yhteys toisiimme alkaa vähitellen haurastua. Ja kun yhteys haurastuu, johtaminen kovettuu helposti pelkäksi tehtäväksi, suorittamiseksi tai kontrolliksi.

🌹 Huom. podcastin 🎧 löydät artikkelin alaosasta.

Kiitos että luet! Tästä voit liittyä kirjeideni lukijaksi:

Subscribe now

Rakas lukija ♡

Kun puhun myötätunnosta, en tarkoita vain ystävällisyyttä tai lempeää tunnetta. En myöskään tarkoita sellaista pehmeyttä, joka välttelee vaikeita asioita tai yrittää pitää kaikki tyytyväisinä.

Minulle myötätunto tarkoittaa ennen kaikkea kykyä olla yhteydessä toiseen ihmiseen niin, että hänen todellisuutensa tulee nähdyksi, mutta oma keskukseni ei katoa.

Tämä on tärkeä ero.

Moni herkkä ihminen tunnistaa kokemuksen, jossa yhteys muuttuu nopeasti ylikuormaksi. Toisen tunne, tarve, kipu tai paine tulee niin lähelle, että oma sisäinen tila alkaa sekoittua siihen. Silloin myötätunto ei enää kannattele. Se alkaa kuormittaa.

Toisaalta tunnistan myös toisen ääripään. Jos yhteys katkeaa kokonaan, ihminen alkaa suojata itseään etäisyydellä. Hän voi näyttää ulospäin tehokkaalta, selkeältä ja toimintakykyiseltä, mutta samalla jokin inhimillinen ulottuvuus jää pois.

Ja silloin johtamisesta alkaa kadota se laatu, joka tekee siitä elävää. Siksi myötätunto ei ole rajattomuutta. Se on kykyä pysyä yhteydessä.

Ilman että uppoaa.
Ilman että kovettuu.
Ilman että menettää itseään tai toista.

FTJ-mandalassa myötätunto seuraa läsnäoloa hyvin luonnollisesti.

Kun ihminen on aidosti läsnä, hän alkaa usein nähdä enemmän. Eikä vain omaa sisäistä tilaansa, vaan myös sen, mitä toisessa ihmisessä tapahtuu. Hän huomaa sävyt, jännitteet, herkkyyden, pelon, ilon, väsymyksen. Hän huomaa myös sen, ettei kukaan toimi tyhjiössä.

Juuri tässä kohtaa myötätunto voi syntyä.

Tämä on johtajuudessa paljon tärkeämpää kuin usein ymmärretään.

Moni työyhteisön ongelma ei synny vain huonoista rakenteista, kiireestä tai epäselvistä tavoitteista. Ne syntyvät myös siitä, että ihmiset lakkaavat kokemasta itseään nähdyiksi.

Kun tätä jatkuu tarpeeksi pitkään, luottamus heikkenee. Puolustus kasvaa. Yhteys ohenee. Tulokset heikkenevät. Ja sen jälkeen myös yhteistyö muuttuu vaikeammaksi, vaikka kaikki näyttäisi paperilla edelleen toimivalta.

Myötätunto ei tarkoita, että johtaja ratkaisisi kaikkien tunteet tai kantaisi kaiken. Päinvastoin. Kypsä myötätunto ei ota kaikkea sisäänsä. Myötätunto tarvitsee aina myös rajoja.

Tämä on yksi niistä kohdista, joissa sana myötätunto ymmärretään helposti väärin.

Ajatellaan, että myötätuntoinen ihminen sanoo aina kyllä. Että hän joustaa loputtomasti, pehmentää kaiken, ymmärtää kaiken ja ottaa vastaan enemmän kuin jaksaa.

Mutta sellainen ei ole kestävää. Se ei rakenna yhteyttä pitkällä aikavälillä, vaan kuluttaa sitä.

Todellinen myötätunto osaa sanoa myös ei. Ja se ei tule kovuudesta, vaan se tulee selkeydestä. Eikä se ei tule torjuakseen, vaan pikemminkin suojatakseen sitä, mikä on olennaista.

Juuri siksi myötätunto ei ole totuudellisuuden vastakohta. Se tekee totuudellisuuden mahdollisemmaksi.

Tässä mielessä myötätunto ei ole vain tunnetaito. Se on tietoisuuden laatu.

Ajattelen joskus, että myötätunto on kuin pehmeä, mutta kestävä silta.

Se ei poista joen virtaa. Se ei tee matkasta helppoa. Se ei väitä, ettei vaikeuksia olisi olemassa. Mutta se mahdollistaa joen ylityksen.

Työelämässä tämä näkyy hyvin konkreettisesti. Esihenkilö kuulee, että työntekijä on kuormittunut, eikä reagoi siihen vain tehokkuusongelmana. Kollegan puolustus nousee kokouksessa, eikä toinen lähde heti vastahyökkäykseen. Vaikea keskustelu käydään niin, että ihminen saa säilyttää kasvonsa, vaikka asiaa ei väistetä. Tiimissä huomataan, että joku on hiljentynyt, eikä sitä ohiteta vain siksi, että agenda on täynnä.

Nämä eivät ole pieniä asioita. Juuri niistä rakentuu kulttuuri. Ja juuri niissä näkyy, onko johtaminen sisältä käsin todella muuttunut.

Myötätunto ei tee johtamisesta heikompaa. Se tekee siitä kestävämpää. Ja se auttaa muistamaan, että ihmisiä ei johdeta vain tavoitteiden läpi. Heitä johdetaan myös kokemusten, pelkojen, toiveiden, haavoittuvuuden ja merkityksen läpi.

Jos tämä ulottuvuus ohitetaan, jokin olennainen jää aina vajaaksi, vaikka numerot näyttäisivät hetken hyviltä.

Ehkä siksi myötätunto ei ole ylimääräinen lisä johtajuuteen. Ajattelen, että se on yksi sen kantavista rakenteista. Se näkymätön voima, joka ei pidä ääntä itsestään, mutta jonka puuttumisen kaikki ennemmin tai myöhemmin tuntevat.

Myötätunto ei kysy vain, olenko herkkä tai empaattinen. Se kysyy jotakin syvempää:

Osaanko pysyä yhteydessä niin, että sisäinen selkeyteni säilyy?
Osaanko pysyä avoimena niin, etten menetä rajojani?
Osaanko nähdä toisen ihmisen niin, että myös oma totuuteni pysyy näkyvissä?

Tämä on myötätunnon geometriaa.

Yhteyttä ilman ylikuormaa.
Avoimuutta ilman rajattomuutta.
Sydämen viisautta, joka ei väistele eikä välttele todellisuutta.

Rakkaudella ♡ Marjaana

Johtajuuden geometria -podcast #5: Myötätunto

Johtajuuden geometria -sarjan osa Myötätunto on nyt kuunneltavissa. Tässä julkaisussa avaan myötätuntoa FTJ-mandalan toisena laatuna. Mitä myötätunto oikeastaan tarkoittaa johtajuudessa? Miten se voi vahvistaa yhteyttä ilman, että ihminen alkaa kuormittua liikaa tai kadottaa itseään?

Alla on uusi podcastjakso, jossa keskustelen aiheesta Veronican kanssa.

Toivon, että viihdyt mukana! ♡ Marjaana

Linkkejä:

Johtajuuden geometria sarjan ensimmäiseen jaksoon (artikkeliin ja podcastiin) täältä:

Sydämen äärellä

Johtajuuden geometria

Rakas lukija ♡…

Read more

a month ago · 2 likes · Sydämen äärellä

Feminiinisestä tietoisesta johtajuudesta täältä.

Feminiininen tietoinen johtajuus (pehmeäkantinen kirja) täältä.

Syventävät kartat täältä.

Jos tykkäsit tekstistäni ja podcastistäni, voit jakaa sen tästä:

Share

Marjaana Will-Vidlund
Marjaanan kirjeitä Substackissa: Sydämen äärellä
Web-sivut: alkemiallinennainen.com
S-posti: marjaana (at) alkemiallinennainen.com
IG: @marjaanawv
FB: @mwillvidlund

Joskus tärkein liike on se, että ihminen pysähtyy tarpeeksi pitkäksi aikaa huomatakseen, missä oikeastaan on.

Läsnäolo kuulostaa yksinkertaiselta.

Silti juuri se on usein vaikeinta juuri tänä aikana, jossa huomio sirpaloituu, vauhti kiihtyy ja reaktio ehtii vastauksen edelle.

Siksi läsnäolo ei ole vain pehmeä lisä johtajuuteen.

Se on akseli. Keskus. Ydin.

Kiitos että luet! Tästä voit liittyä kirjeideni lukijaksi:

Subscribe now

Rakas lukija ♡

Johtajuudesta puhutaan usein tavoitteina, päätöksinä ja toimintana. Harvemmin puhutaan siitä, mitä tapahtuu ennen kaikkea tätä.

Siitä hetkestä, jossa ihminen joko on läsnä todellisuudelle - tai ei vielä ole.

Läsnäolo on johtajuuden näkymätön alku.

Ilman sitä ihminen alkaa helposti elää automaatiosta käsin. Reagoi ennen kuin huomaa. Puolustautuu ennen kuin kuulee. Päättää ennen kuin todella näkee, mitä tilanteessa on tapahtumassa.

Ja silloin myös johtaminen alkaa kapeutua. Se muuttuu helposti rooliksi, kontrolliksi tai suoritukseksi.

Akseli on minusta tässä kohdin hyvä sana, koska se ei tarkoita jäykkyyttä. Se tarkoittaa suuntaa. Sellaista sisäistä linjaa, jonka varassa liike voi tapahtua ilman, että kaikki hajoaa eri suuntiin.

Kun akseli puuttuu, huomio hajautuu. Ja kun akseli löytyy, energia alkaa taas järjestyä.

Tämä näkyy myös käytännössä. Työelämässä moni ongelma ei synny vain huonosta strategiasta tai puutteellisista prosesseista, vaan siitä, että ihmiset toimivat jatkuvassa kiireessä. Ylivireydessä. Sisäisesti hajautuneina.

Silloin pienikin paine voi kaventaa havaintoa. Ja kun havainto kaventuu, myös päätöksenteko kaventuu.

Läsnäolo ei tietysti ratkaise kaikkea. Mutta ilman sitä moni tärkeä asia jää syntymättä:
selkeys, kuunteleminen, luottamus, rehellinen vuorovaikutus, kyky erottaa olennainen epäolennaisesta.

Moni tunnistaa tämän ehkä omasta elämästään. On hetkiä, jolloin on fyysisesti paikalla, mutta ei oikeasti läsnä. Mieli käy jo seuraavassa asiassa, puolustus on valmiina, sisällä kulkee kiireen tai paineen virta. Olen itse sanonut lähimmilleni, että jos katseeni harhailee, varmistakaa minulta, kun vastaan kyllä.

Ja sitten on toisenlaisia hetkiä. Hetkiä, joissa jokin hiljenee sen verran, että ihminen todella kuulee, näkee ja aistii. Ja usein juuri niissä hetkissä tapahtuu jotain olennaista. Eihän niissä ole aina jotain suurta tai dramaattista.

Todellisuus tulee vain tarkemmin näkyväksi.

Siksi läsnäolo on myös totuuden ehto. Ei koko totuus kerralla, mutta ainakin se osa, joka voidaan tässä hetkessä kohdata.

Joskus ajattelen, että läsnäolo on kuin sisäinen meridiaani. Linja, joka auttaa suuntautumaan ja pysymään juuri tässä omassa paikassani, kun ympärillä on paljon liikettä. Se ei poista monimutkaisuutta, mutta se auttaa pysymään suhteessa siihen.

Ilman tätä akselia johtajuus alkaa helposti rakentua ulkoisista odotuksista käsin. Silloin ihminen voi näyttää toimivalta ja osaavalta, mutta sisällä suunta voi olla silti ihan kadoksissa.

Siksi kysymys läsnäolosta ei ole vain henkilökohtainen hyvinvointikysymys. Se on myös strateginen kysymys.

Mistä käsin johdamme?
Mistä käsin puhumme?
Mistä käsin rakennamme kulttuuria?
Mistä käsin luomme tulevaa?

Ja juuri siinä hetkessä akseli voi löytyä uudelleen. Ehkä läsnäolo ei siksi olekaan pysyvä tila. Ehkä se on palaamisen taito? Omaan keskukseemme.

Seuraavassa jaksossa siirrymme läsnäolosta eteenpäin myötätuntoon.

Mutta ennen sitä voi olla hyvä pysähtyä yhteen yksinkertaiseen kysymykseen:

Mikä elämässäni on olennaista juuri nyt, jos todella pysähdyn kuuntelemaan?

Rakkaudella ♡ Marjaana

Johtajuuden geometria podcast #4 - Läsnäolo

Johtajuuden geometria -sarjan ensimmäinen varsinainen osa Läsnäolo on nyt täällä audiona. Keskustelen aiheesta siinä Veronican kanssa.

Tässä podcastissa avaan läsnäoloa FTJ-mandalan ensimmäisenä laatuna.
Miksi ajattelen, että juuri läsnäolo on akseli, jonka varaan kaikki muu rakentuu?
Ja miksi se ei ole vain pehmeä lisä johtajuuteen, vaan hyvin käytännöllinen ja myös strateginen kysymys?

Toivon, että viihdyt mukana!

Linkkejä:

Johtajuuden geometria sarjan ensimmäiseen jaksoon (artikkeliin ja podcastiin) täältä:

Sydämen äärellä

Johtajuuden geometria

Rakas lukija ♡…

Read more

a month ago · 2 likes · Sydämen äärellä

Feminiinisestä tietoisesta johtajuudesta täältä.

Feminiininen tietoinen johtajuus (pehmeäkantinen kirja) täältä.

Syventävät kartat täältä.

Jos tykkäsit tekstistäni ja podcastistäni, voit jakaa sen tästä:

Share

Kuva: Porkkalanniemellä 26.42026 toivoin kohtaavani merikotkan - ehkä seuraavalla kerralla? (by MWV)

Marjaana Will-Vidlund
Marjaanan kirjeitä Substackissa: Sydämen äärellä
Web-sivut: alkemiallinennainen.com
S-posti: marjaana (at) alkemiallinennainen.com
IG: @marjaanawv
FB: @mwillvidlund

Rakas lukija ♡

Tänään alkaa uusi kirjoitus- ja audiosarja: Johtajuuden geometria.

Tässä sarjassa avaan feminiinisen tietoisen johtajuuden FTJ-mandalaa, sen kahdeksaa laatua sekä niitä laajempia johtajuuden kysymyksiä, jotka tuntuvat juuri nyt ajankohtaisilta: inhimillisyyttä ja tuloksellisuutta, luottamusta ja kilpailukykyä, intuitiota ja strategiaa, valtaa ja tietoista erottelukykyä.

Sarja on syntynyt tarpeesta kuvata johtajuutta sisältä käsin. Ei vain roolina, taitona tai asemana, vaan tietoisuuden rakenteena.

Toivon, että viihdyt mukana.

Rakkaudella ♡ Marjaana

On aikoja, jolloin vanhat johtajuuden mallit eivät varsinaisesti lakkaa toimimasta, mutta ne eivät enää yksin riitä. Niiden rinnalle tarvitaan jotakin muuta.

Ei vain lisää tehokkuutta. Ei vain lisää tietoa. Eikä vain uusia työkaluja.

Tarvitaan kartta, joka auttaa ihmistä orientoitumaan myös silloin, kun maailma muuttuu nopeasti, vastaukset eivät ole valmiina ja ulkoinen selkeys on hetkittäin vähissä.

Tämä kirjoitussarja on yritys piirtää sellaista karttaa.

Se avaa feminiinisen tietoisen johtajuuden FTJ-mandalaa, sen kahdeksaa laatua, sekä niitä laajempia kysymyksiä, joihin johtajuus tällä hetkellä törmää: inhimillisyyttä ja tuloksellisuutta, luottamusta ja kilpailukykyä, intuitiota ja strategiaa, valtaa ja tietoista erottelukykyä.

Minulle yksi tällainen kartta on FTJ-mandala. Se ei ole malli siitä, millainen johtajan pitäisi olla. Se on tapa hahmottaa johtajuutta sisältä käsin.

Kiitos että luet! Tästä voit liittyä kirjeideni lukijaksi:

Subscribe now

Johtajuudesta puhutaan usein tavoitteiden, tulosten, rakenteiden ja strategioiden kautta. Kaikki tämä on tärkeää. Mutta silti tuntuu yhä useammin siltä, että olennaisin jää näkymättömiin, jos puhumme vain siitä, mitä johtaja tekee.

Yhtä tärkeää on kysyä: mistä tietoisuuden tilasta käsin hän toimii?
Ja sama kysymys koskee meitä jokaista, sillä johdamme jokainen itseämme.

Mistä käsin päätökset tehdään?
Mistä käsin valtaa käytetään?
Mistä käsin ihmisiä kohdataan?
Mistä käsin tulevaa rakennetaan?

Mandala on yksi vanhimmista tavoista kuvata kokonaisuutta. Se ei ole vain symboli tai koriste. Se on järjestyksen kieli. Kun katsomme mandalaa, jokin mielessä usein rauhoittuu. Asiat eivät ehkä vielä selity, mutta ne alkavat asettua suhteeseen toistensa kanssa. Ehkä juuri siksi mandala tuntui minusta oikealta muodolta myös johtajuuden kuvaamiseen.

Ei pyramidina. Ei suoritusportaikkona. Vaan elävänä rakenteena.

FTJ-mandalan kahdeksan laatua ovat:

Läsnäolo
Myötätunto
Totuudellisuus
Luottamus
Luovuus
Palvelu
Ykseys
Viisaus

Ne eivät ole irrallisia ominaisuuksia, joita voisi kerätä kuin CV:n tai ansioluettelon kohtia. Ne muodostavat kokonaisuuden. Kun yksi vahvistuu aidosti, se vaikuttaa aina myös muihin.

Monet vanhat kulttuurit ymmärsivät, että jotkin asiat voidaan hahmottaa paremmin kuvioina kuin “väitelauseina”. Chartres’n katedraalin labyrintti, ruusuikkunat, pyhän geometrian muodot ja jopa taivaankappaleiden syklit kertovat samasta asiasta: järjestys ei aina ole näkyvissä yhdellä silmäyksellä, mutta se voi tulla näkyväksi, kun sitä katsotaan oikeasta suunnasta.

Myös johtajuudessa on kyse tästä. Usein ongelma ei ole siinä, että ihminen ei tietäisi tarpeeksi. Ongelma on siinä, että hänellä ei ole riittävän selkeää sisäistä karttaa.

Silloin huomio hajautuu. Reaktiot alkavat johtaa enemmän kuin tietoisuus. Ja vaikka ulkoiset rakenteet olisivat kunnossa, jokin olennainen jää silti puuttumaan.

Mandala ei poista monimutkaisuutta. Se auttaa orientoitumaan sen keskellä.

John Mackeyn ja Raj Sisodian mukaan tietoisen johtajuuden, tarkoituksen ja ihmisyyden varaan rakentuneet yritykset saavuttivat 15 vuoden tarkastelussa keskimäärin 1646 prosentin sijoitustuoton, kun S&P 500 -indeksin vastaava luku oli 157 prosenttia.

Paul Zakin mukaan korkean luottamuksen organisaatioissa työntekijät ovat keskimäärin 50 prosenttia tuottavampia, 76 prosenttia sitoutuneempia ja 106 prosenttia energisempiä kuin matalan luottamuksen kulttuureissa.

Amy Edmondsonin työ psykologisesta turvallisuudesta taas osoittaa, että organisaatiot ja tiimit, joissa ihmiset uskaltavat puhua, kysyä, korjata ja ajatella ääneen ilman pelkoa nöyryytyksestä, oppivat nopeammin, innovoivat enemmän ja tekevät parempia päätöksiä erityisesti monimutkaisissa tilanteissa.

Toisin sanoen: nämä laadut eivät ole pehmeitä lisäarvoja tehokkuuden rinnalla.

Ne ovat yhä useammin tehokkuuden perusta.

Juuri siksi tämä sarja ei käsittele vain mandalan kahdeksaa laatua teoriassa. Se avaa myös niiden yhteyttä työelämän todellisiin kysymyksiin:

• miten inhimillisyys ja taloudellinen vahvuus liittyvät toisiinsa

• miksi luottamus ja psykologinen turvallisuus vaikuttavat kilpailukykyyn

• mitä intuitio voi tarkoittaa käytännöllisenä johtamisen taitona

• miksi tietoinen erottelukyky on välttämätön vallan ja karisman aikakaudella

• ja mitä tapahtuu, kun johtaminen alkaa todella sisältä käsin

Tässä sarjassa avaan FTJ-mandalan kahdeksaa laatua yksi kerrallaan. Mutta niiden rinnalla kulkevat myös ne laajemmat teemat, joita tämä aika meille asettaa. Ei vain siksi, että ymmärtäisimme enemmän, vaan siksi, että voisimme ehkä alkaa myös nähdä tarkemmin.

Aloitamme läsnäolosta. Emme siksi, että se olisi yksi laatu muiden joukossa, vaan siksi, että kaikki muu rakentuu sen varaan. Ilman läsnäoloa johtajuus kovettuu helposti reaktioksi, rooliksi tai suorittamiseksi. Läsnäolosta taas voi alkaa syntyä jotakin aidosti elävää.

Ehkä johtajuus ei tulevaisuudessa ole pyramidi.

Ehkä se on mandala. Kartta, joka ei käske. Kartta, joka auttaa näkemään.

Ja joskus jo se riittää, että tunnistaa muodon.

Sarja jatkaa seuraavaksi tästä: Läsnäolo – akselin löytäminen.

Rakkaudella ♡ Marjaana

Jos tykkäsit tekstistäni, voit jakaa sen tästä:

Share

Marjaana Will-Vidlund

Marjaanan kirjeitä Substackissa: Sydämen äärellä
Web-sivut: alkemiallinennainen.com
S-posti: marjaana (at) alkemiallinennainen.com
IG: @marjaanawv
FB: @mwillvidlund

Sydämen äärellä podcastin toinen audiojakso on nyt kuunneltavissa.

Jos ensimmäisessä jaksossa avasimme sitä, mitä FTJ eli feminiininen tietoinen johtajuus on, tässä toisessa jaksossa kysymme jotain aivan olennaista: miltä se näyttää käytännössä työssä ja elämässä?

Tässä toisessa audiojaksossa keskustelemme Veronican kanssa siitä, mistä tietoinen johtajuus oikeastaan alkaa. Puhumme pysähtymisestä, huomaamisesta ja siitä, miten FTJ näkyy pienissä arjen hetkissä, työyhteisöissä, päätöksissä ja omassa elämässä. Mukana on myös yksi hyvin yksinkertainen mutta tärkeä kysymys: mistä tilasta käsin oikein toimimme?

Tämä jakso sopii sinulle, jos haluat pohtia, miten johtajuus voi muuttua käytännöksi tavalla, joka ei irrota ihmistä itsestään, vaan tuo häntä lähemmäs omaa sisäistä suuntaansa.

Toivon, että viihdyt mukana. Ja ehkä tästä jaksosta jää sinulle mukaan yksi pieni pysähdys omaan viikonloppuusi.

Rakkaudella ♡ Marjaana

Jos tykkäsit tekstistäni, voit jakaa sen tästä:

Share

PS. Lisää asiaa Feminiinisestä tietoisesta johtajuudesta (FTJ) täältä.

Marjaana Will-Vidlund
Marjaanan kirjeitä Substackissa: Sydämen äärellä
Web-sivut: alkemiallinennainen.com
S-posti: marjaana (at) alkemiallinennainen.com
IG: @marjaanawv
FB: @mwillvidlund

Subscribe now

Rakas lukija ♡

Nyt täällä voi kuunnella ensimmäisen Sydämen äärellä podcastin.

Sydämen äärellä podcastissa keskustelen tietoisesta johtajuudesta, ihmisyydestä, sydämen viisaudesta, työstä ja elämästä, sekä niistä syvistä kysymyksistä, jotka eivät aina mahdu arjen pintaan.

Jaksoissa liikutaan käytännön johtamisen, sisäisen kasvun, intuition, merkityksen ja toisinaan mystiikan rajapinnoilla. Osa jaksoista on keskusteluja tyttäreni Veronican kanssa, osa rauhallisempia yksin puhuttuja audiojaksoja.

Tässä Sydämen äärellä podcastin ensimmäisessä audiojaksossa keskustelemme Veronican kanssa kolmesta kysymyksestä, joita minulta kysytään juuri nyt eniten FTJ:stä, eli feminiinisestä tietoisesta johtajuudesta: mitä FTJ oikeastaan on, miksi kirjoitin tämän kirjan ja mitä tarkoitan sanalla feminiininen.

Tämä noin 13 minuutin jakso toimii sisääntulona FTJ-ajattelun ytimeen.

Toivon, että viihdyt mukana. Ja ehkä löydät tästä myös yhden oman kysymyksen, jonka äärelle pysähtyä.

Rakkaudella ♡ Marjaana

Jos tykkäsit tekstistäni, voit jakaa sen tästä:

Share

Marjaana Will-Vidlund
Marjaanan kirjeitä Substackissa: Sydämen äärellä
Web-sivut: alkemiallinennainen.com
S-posti: marjaana (at) alkemiallinennainen.com
IG: @marjaanawv
FB: @mwillvidlund

Kuva: Minä ja tyttäreni Veronica aurinkoisessa kevätsäässä (2026)

Moni haluaa ymmärtää tarkemmin, mitä FTJ tarkoittaa, miksi kirjoitin tämän kirjan juuri nyt ja miten tätä ajattelua voi soveltaa käytännössä työssä, johtamisessa ja elämässä.

Päätin siksi koota tähän ensimmäisen FTJ Q&A:n. Vastaan tässä niihin kysymyksiin, joita minulta tällä hetkellä kysytään eniten.

Kuva: Lintubongari eilen illalla lintutornissa Porvoossa (12.4.2026)

Kiitos että luet! Tästä voit liittyä kirjeideni lukijaksi:

Subscribe now

Rakas lukija ♡

1. Mitä FTJ oikeastaan on?

Feminiininen tietoinen johtajuus on kirjani ja ajatteluni ydin.

Yksinkertaisesti sanottuna se tarkoittaa johtajuutta, jossa sydän ja järki, tietoisuus ja vastuu eivät ole erillään. Se on tapa johtaa, jossa selkeys ja myötätunto, rakenne ja yhteys, inhimillisyys ja tuloksellisuus eivät ole toistensa vastakohtia. Ne täydentävät toisiaan ja tekevät kokonaiseksi.

FTJ ei ole pehmeä vaihtoehto “kovalle johtamiselle”. En näe sitä myöskään jonkinlaisena sivuvirtana. Näen sen seuraavana kehitysvaiheena johtamisessa.

2. Voitko avata enemmän kirjan sisältöä?

Kyllä.

Olen päivittänyt verkkosivujani, ja avaan kirjan sisältöä siellä jo melko laajasti. Sivuilta löydät muun muassa kirjan kolme juurta eli keskeiset osiot, joiden kautta FTJ-ajattelu rakentuu.

Avaan sisältöä myös lisää täällä Sydämen äärellä -kirjeissä. Tämä Q&A on yksi osa sitä.

3. Miksi kirjoitit tämän kirjan?

Koska vanha johtamisen kieli ei enää riitä.

Näen, että johtajuuden kriisi ei ole ensisijaisesti osaamisen kriisi. Se on tietoisuuden kriisi. Meillä on paljon tietoa, prosesseja, strategioita ja järjestelmiä, mutta liian usein puuttuu yhteys siihen, mistä tietoisuuden tilasta käsin johdamme, päätämme, rakennamme kulttuuria ja käytämme valtaa. Tällä on tutkimusten mukaan myös valtava merkitys tulokseen, alariville.

Ja on tässä myös hyvin henkilökohtainen tausta.

Se jäi minuun.

Tämä kirja on tavallaan pitkän ympyrän sulkeutuminen. Tai ehkä paremminkin: piste, jossa monta pitkään mukanani kulkenutta virtaa kohtaa toisensa näkyvässä muodossa, kirjana.

4. Miksi juuri feminiininen tietoinen johtajuus? Mitä feminiininen tässä tarkoittaa?

Feminiininen ei tarkoita tässä sukupuolta.

Tarkoitan feminiinisellä tietoisuuden laatua: kykyä kuunnella, yhdistää, rakentaa luottamusta, nähdä kokonaisuuksia, kannatella elämää ja toimia yhteyttä vahvistavalla tavalla.

Feminiininen tietoinen johtajuus on minulle tasapainoa selkeyden ja myötätunnon, rakenteen ja yhteyden, sydämen ja järjen välillä.

Sana feminiininen voi herättää väärinymmärryksiä, ja ymmärrän sen hyvin. Siksi haluan sanoa tämän suoraan: kyse ei ole naisten johtajuudesta vastakohtana jollekin muulle. Kyse on johtamisen laadusta ja tietoisuuden tasosta.

5. Kenelle tämä kirja on tarkoitettu?

Tämä kirja on tarkoitettu ihmisille, jotka tunnistavat, ettei vanha tapa johtaa enää tunnu oikealta.

Se on tarkoitettu johtajille, asiantuntijoille, yrittäjille, kehittäjille ja kaikille, jotka toimivat ihmisten kanssa tai rakentavat jotakin uutta. Mutta aivan yhtä paljon se on myös yksittäiselle ihmiselle. Olemme jokainen oman elämämme johtajia.

Kirjasta voi hyötyä erityisesti silloin, kun on murroskohdassa. Työssä, uralla, organisaatiossa tai omassa elämässä. Silloin kun jokin vanha ei enää kanna ja vie eteenpäin, mutta uusi ei ole vielä täysin saanut muotoaan.

Tämä kirja on sinulle, jos haluat johtaa tavalla, joka on yhtä aikaa selkeä ja inhimillinen. Tai jos et enää halua johtaa vain asemasta, vaan tietoisuudesta käsin.

6. Miten tätä voi soveltaa käytännössä työssä tai elämässä?

Tämä on minulle tärkeä kysymys, koska en halua FTJ:n jäävän vain ajatukseksi.

Kirja tarjoaa viitekehyksen, mutta myös hyvin käytännöllisiä näkökulmia. Sitä voi käyttää oman johtajuuden peilinä: arvojen kirkastamiseen, oman reagointitavan tunnistamiseen, läsnäolon vahvistamiseen, päätöksenteon syventämiseen ja vuorovaikutuksen laadun tarkasteluun.

Työyhteisöissä FTJ:tä voi soveltaa esimerkiksi johtoryhmätyöskentelyssä, kulttuurikeskusteluissa, esihenkilötyössä, valmennuksissa ja tiimien kehittämisessä.

7. Voiko kirjaa hyödyntää valmennuksissa tai johtoryhmätyöskentelyssä?

Kyllä voi.

Kirjaa voi käyttää keskustelun, reflektion ja kulttuurimuutoksen käynnistäjänä valmennuksissa, johtoryhmissä ja tiimeissä. FTJ-mandala ja kahdeksan tietoisuuden laatua tarjoavat yhteisen kielen, jonka avulla johtajuutta voidaan tarkastella käytännössä.

Kirjan sisältöä voi soveltaa ryhmän tarpeiden mukaan, kunhan lähde mainitaan asianmukaisesti. Sisältöä ei kuitenkaan saa kopioida, monistaa tai julkaista eteenpäin ilman erillistä lupaa.

Jos tätä työstää käytännössä ryhmän kanssa, FTJ-työkalupakki on erityisen hyvä tuki, koska siinä on 8 viikon rakenne ja konkreettisia sovelluksia.

8. Miksi kirjassa on mukana pyhimyksiä, Maria Magdaleena ja Martti Ahtisaari?

Koska FTJ ei synny tyhjästä.

Maria Magdaleena, Hildegard von Bingen, Avilan Teresa, Katariina Sienalainen ja myös Martti Ahtisaari ovat minulle tällaisia esikuvia eri tavoin. He eivät ole kirjassa mukana koristeina, vaan osoittamassa, että tietoisen sydämen johtajuus on ollut olemassa aina, vaikka kieli sen ympärillä muuttuu.

Kirjan kolmannessa juuressa puhun juuri tästä: feminiinisen tietoisuuden perinnöstä ja siitä, miten tämä viisaus ei elä vain kirjoissa, vaan ihmisissä.

Jokainen aikakausi on kantanut valon ja varjon tanssia. Mutta aina, kun maailma on unohtanut sydämen, feminiininen viisaus on noussut muistuttamaan siitä.

9. Entä modernit, elävät esimerkit?

Kyllä, myös heitä tietysti tarvitaan.

Minulle on ollut tärkeää, ettei FTJ jää vain historian tai symboliikan tasolle. Siksi kirjassa kulkee mukana myös nykyhetken ja tulevaisuuden kysymys: miltä sydämen johtajuus näyttää tässä ajassa?

Kirjassa on siten mukana paljon moderneja eläviä esimerkkejä.

10. Näkyykö kirjassa myös tutkimus ja tulokset?

Kyllä näkyy.

Minua kiinnostaa johtajuus, joka on yhtä aikaa inhimillistä ja tuloksellista. Ei joko–tai, vaan sekä–että.

11. Mitä ovat ne “harakanvarpaat” kirjan kannessa?

Riimuja.

Ne eivät ole kannessa sattumalta. Heräsin kirjaa kirjoittaessani eräänä aamuna hyvin tietoisena siitä, että riimut kuuluvat FTJ-mandalaan ja sen kieleen.

Koen, että kirja on jatkumo paljon vanhemmalle viisaudelle. FTJ ei ole uusi ilmiö, vaan muinainen virta, joka on kulkenut ihmiskunnan sydämessä pitkään. Joskus näkyvänä, joskus piilossa, mutta ei kadonneena.

Riimut liittyvät minulle tähän muistamisen ulottuvuuteen. Siihen, että viisaus ei elä vain käsitteissä, vaan symboleissa, ihmisissä, kokemuksessa ja siinä, mikä pyrkii tulemaan näkyväksi meidän kauttamme.

12. Miten kirja on saatavilla?

Kirjaa voi tilata verkkokaupastani.

Se on myös valtakunnallisessa jakelussa, joten sitä voi pyytää hankittavaksi kirjastoihin ympäri Suomen. Lisäksi sitä on saatavilla verkkokirjakauppojen kautta.

Tämä oli ensimmäinen FTJ Q&A, mutta ei viimeinen.

Jos jokin kysymys jäi vielä auki — tai jos huomaat, että jokin kirjan teema herättää sinussa lisää ajatuksia — voit lähettää minulle kysymyksiä. Vastaan niihin mielelläni tulevissa kirjoituksissa ja mahdollisesti myös ensimmäisissä äänijaksoissa.

Kiitos, että olet mukana tällä matkalla. Aurinkoista viikkoa kaikille!

Rakkaudella ♡ Marjaana

Jos tykkäsit tekstistäni, voit jakaa sen tästä:

Share

Marjaana Will-Vidlund
Marjaanan kirjeitä Substackissa: Sydämen äärellä
Web-sivut: alkemiallinennainen.com
S-posti: marjaana (at) alkemiallinennainen.com
IG: @marjaanawv
FB: @mwillvidlund

Kuva: Lintubongailua Haikkoossa eilen illalla (12.4.2026)

Kuva: Marjaana W-V, Valamon luostari

Kiitos että luet! Tästä voit liittyä kirjeideni lukijaksi:

Subscribe now

Rakas lukija ♡

Pitkäperjantai ei ole vain surun päivä. Se on myös kynnyksen päivä.

Se on kohta, jossa vanha maailma on murroksessa, mutta uusi ei ole vielä tullut näkyviin. Hiljaisuus syvenee. Maa tuntuu pidättävän hengitystään. Jokin on kuollut, mutta jokin toinen odottaa jo syntymistään.

Juuri tähän välitilaan liittyy yksi Maria Magdaleenaa koskevista vanhoista legendoista: kertomus punaisesta munasta.

Legenda punaisesta munasta

Legendan mukaan Maria Magdaleena meni Rooman keisari Tiberiuksen eteen todistamaan Jeesuksen ylösnousemuksesta. Hän ojensi keisarille munan ja lausui, että Kristus on noussut ylös.

Tiberius vastasi epäillen: yhtä mahdotonta kuin kuolleen nouseminen olisi se, että muna muuttuisi punaiseksi.

Ja juuri silloin muna muuttui punaiseksi hänen kädessään.

Tämä kertomus on elänyt erityisesti ortodoksisessa perinteessä, jossa punaiset pääsiäismunat ovat edelleen ylösnousemuksen merkki. Mutta symboli ei jää vain perinteeseen. Punainen muna avaa oven myös syvempään, sisäiseen lukutapaan.

Kuva: Marjaana W-V, Maria Magdaleena ja punainen muna -ikonini Valamon luostarista

Mitä punainen muna kantaa?

Muna on elämän alku. Suljettu kuori kätkee sisäänsä sen, mikä ei ole vielä näkyvää, mutta mikä on jo olemassa. Siksi muna on yhtä aikaa haudan ja kohdun symboli, lopun ja alun, kuoleman ja syntymän.

Punainen väri tuo mukaan toisen kerroksen. Se viittaa vereen, elämänvoimaan, uhriin, rakkauteen ja pyhään tuleen. Se ei ole vain koristeellinen väri, vaan alkemiallinen väri: muodonmuutoksen, läpäistyn kärsimyksen ja heräävän elämän väri.

Kun muna muuttuu valkoisesta punaiseksi, kyse ei ole vain ihmeestä ulkoisessa maailmassa. Kyse on myös sisäisestä ilmestyksestä. Jokin, mikä on ollut verhottuna, tulee näkyväksi. Jokin, mikä on ollut siemenenä, alkaa hehkua elämää.

Maria Magdaleena mysteerin kantajana

Maria Magdaleena ei tässä legendassa ole vain sanoman välittäjä. Hän on rajan ylittäjä. Hän tuo näkyviin sen, mitä maailma ei vielä kykene tunnistamaan.

Siksi hänet voi nähdä myös pyhän feminiinisen tiedon kantajana. Hänen kädessään punainen muna ei ole vain pääsiäisen tunnus, vaan merkki siitä, että elämä, kuolema ja uudestisyntyminen kuuluvat samaan pyhään kiertoon.

Pitkäperjantain hiljainen opetus

Ehkä juuri siksi tämä legenda puhuttelee minua erityisen syvästi pitkäperjantaina.

Pitkäperjantai on päivä, jolloin mikään ei vielä näytä täyttyneen. Lupaus ei ole kadonnut, mutta se ei myöskään ole vielä saanut muotoa. Ollaan välissä - välitilassa. Surun, hiljaisuuden ja odotuksen kentässä.

Myös ihmisen sisäisessä elämässä on tällaisia aikoja.

Aikoja, jolloin jokin vanha identiteetti on jo alkanut kuolla, mutta uusi ei ole vielä täysin syntynyt. Aikoja, jolloin emme voi enää palata entiseen, mutta emme vielä tiedä, mikä meistä on tulossa.

Punainen muna kuuluu juuri tähän kohtaan.

Kuva: Marjaana W-V, Valamon luostarissa

Harjoitus: Punainen muna – sisäisen ylösnousemuksen siemen

Tämä harjoitus sopii pitkäperjantain hiljaisuuteen, pääsiäisen aikaan tai hetkeen, jolloin tunnet seisovasi sisäisen muutoksen kynnyksellä.

Varaa itsellesi rauhallinen tila. Ota käteesi esimerkiksi kivi, kristalli tai jokin muu esine, joka voi toimia symbolisena punaisena munana. Sytytä kynttilä, jos se tukee keskittymistäsi.

1. Siemenen tunnustelu

Sulje silmäsi ja tunne esine kädessäsi.

Kuvittele, että pidät kädessäsi elämän siementä. Se kantaa jotakin, mikä ei ole vielä näkyvää, mutta mikä on jo olemassa sinussa. Jotakin, mikä valmistautuu syntymään.

Kysy hiljaa itseltäsi:

– Mikä minussa odottaa syntymää?
– Mikä lahja, tietoisuus tai totuus haluaa tulla näkyväksi?
– Mitä kannan jo, vaikka en vielä täysin näe sitä?

2. Muutos valkoisesta punaiseksi

Kuvittele, että muna alkaa muuttua valkoisesta syvänpunaiseksi.

Anna värin hehkua kädessäsi. Punainen on elinvoimaa, rakkautta, rohkeutta, verta ja henkistä tulta. Se on elämän väri, joka ei pyydä lupaa olla olemassa.

Kysy itseltäsi:

– Mitä tämä punainen herättää minussa?
– Missä kehossani tunnen sen voimakkaimmin?
– Mikä elämäni alue tarvitsee juuri tätä voimaa nyt?

Viivy hetki tuntemuksessa.

3. Maria Magdaleenan katse

Kuvittele nyt, että Maria Magdaleena seisoo edessäsi.

Hän ei sano paljon. Hänen läsnäolossaan on lempeyttä, voimaa ja syvää tietoa. Hän ojentaa punaisen munan sinulle kuin muistutuksena siitä, minkä sielusi jo tietää.

Ehkä kuulet hänen sanovan:

Tämä on sinussa jo valmiina.
Älä pelkää synnyttää sitä, mikä on totta sielullesi.

Kysy itseltäsi:

– Miltä hänen läsnäolonsa tuntuu?
– Mitä haluan häneltä kysyä?
– Mitä olen valmis vastaanottamaan?

4. Ylösnousemuksen siemen sydämessä

Aseta muna sydämesi kohdalle, konkreettisesti tai mielikuvissasi.

Kuvittele, että se painuu sydämeesi siemenenä, joka alkaa hiljaa itää. Sinun ei tarvitse pakottaa sitä kasvamaan. Riittää, että tunnistat sen.

Kysy vielä:

– Mitä lupaan tänään ravita itsessäni?
– Mikä vanha saa nyt väistyä?
– Miten voin suojella sitä, mikä minussa on vasta syntymässä?

Hengitä syvään. Anna vastauksen asettua kehoosi.

Kun olet valmis, avaa silmäsi. Voit kirjoittaa kokemuksestasi, piirtää sen tai jäädä vain hetkeksi hiljaisuuteen.

Lopuksi

Punainen muna on pieni symboli, mutta sen sisältämä mysteeri on suuri.

Tämä teksti ja harjoitus ovat kirjastani Alkemiallinen nainen (2025), joissa kuljen Maria Magdaleenan, pyhän feminiinisyyden ja sisäisen transformaation äärellä.

Kirjan voi tilata Alkemiallinen nainen – Verkkokaupastani.

Rakkaudella ♡ Marjaana

Jos tykkäsit tekstistäni, voit jakaa sen tästä:

Share

Marjaana Will-Vidlund
Marjaanan kirjeitä Substackissa: Sydämen äärellä
Web-sivut: alkemiallinennainen.com
S-posti: marjaana (at) alkemiallinennainen.com
IG: @marjaanawv
FB: @mwillvidlund

16.3.1244 tämä kysymys sai äärimmäisen muodon Montségurissa Etelä-Ranskassa.

Linnoitus oli ollut kuukausien ajan piirityksen kohteena. Sen sisällä oli yhteisö, jota kutsuttiin kataareiksi – miehiä, naisia ja lapsia, jotka olivat paenneet vainoa ja etsineet turvaa.

Kun linnoitus lopulta antautui, heille annettiin valinta: luopukaa siitä, minkä tiedätte todeksi – tai astukaa tuleen.

Yli kaksisataa ihmistä valitsi jälkimmäisen.

Tätä hetkeä on helppo romantisoida. Mutta jos pysähdymme hetkeksi, kysymys ei ole sankaruudesta. Kysymys on jostakin tarkemmasta ja vaativammasta:
mikä ihmisessä on niin totta, ettei siitä luovuta, vaikka hinta olisi korkein mahdollinen?

Kuva: Marjaana kataarilinnoituksessa Etelä-Ranskassa (2019)

Kiitos että luet! Tästä voit liittyä kirjeideni lukijaksi:

Subscribe now

Rakas lukija ♡

Keitä kataarit olivat?

Kataarit olivat kristillinen liike 1100–1200-luvuilla Etelä-Ranskassa.

He eivät olleet yhtenäinen organisaatio, vaan pikemminkin verkosto yhteisöjä, joita yhdisti tietty tapa ymmärtää elämä, usko ja totuus.

Heidän keskeinen ajatuksensa oli yksinkertainen mutta radikaali: yhteys jumalalliseen ei tarvitse välikäsiä.

He eivät rakentaneet valtarakenteita. He eivät korostaneet hierarkiaa. He painottivat sisäistä kokemusta – sitä, mitä voisi kutsua suoraksi tietämiseksi.

Tätä kutsuttiin gnosis: sisäinen tieto.

Miksi heidät nähtiin uhkana

Tässä kohtaa historia tulee tärkeäksi.

Keskiajalla kirkko ei ollut vain uskonnollinen instituutio, vaan yksi Euroopan keskeisistä vallan rakenteista.

Jos ihminen ei enää tarvinnut kirkkoa välittäjäksi Jumalan ja itsensä väliin, koko järjestelmä alkoi horjua.

Tämä on ero, joka on yhä ajankohtainen.

Maria Magdaleena ja sama tietoisuuden laatu

Kataareihin liitetään usein Maria Magdaleena.

Historiallisista yhteyksistä voidaan keskustella, mutta minulle kiinnostavinta on jokin syvempi: sama tietoisuuden laatu.

Maria Magdaleena edustaa perinteessä sisäistä auktoriteettia, suoraa kokemusta ja feminiinistä tietoisuutta, joka ei perustu ulkoiseen hyväksyntään. Kirjoitin tästä enemmän Alkemiallisessa naisessa.

Sama laatu näkyy myös kataareissa.

Sama tietoisuuden taso voi ilmetä eri aikoina, eri muodoissa. Sama sisäinen varmuus, sama eettinen selkeys, sama halu olla toimimatta vastoin sitä, minkä tietää todeksi.

Mitä 16.3.1244 todella kertoo meille

On helppo ajatella, että tämä on vain menneisyyden tragedia.

Mutta tarkemmin katsottuna kyse on kahden tietoisuuden laadun törmäyksestä.

Toisella puolella oli pelkoon perustuva kontrolli, ulkoinen auktoriteetti ja järjestelmän säilyttäminen hinnalla millä hyvänsä.

Toisella puolella oli sisäinen varmuus, eettinen selkeys ja kyky toimia ilman ulkoista hyväksyntää.

Tämä sama jännite ei ole kadonnut. Se on siirtynyt työelämään, johtamiseen ja arjen päätöksiin. Näemme sen vahvistuvan ympärillämme ja maailmassa.

Tietoisuuden laatu – näkymätön mutta ratkaiseva tekijä

Tässä kohtaa päästään ytimeen.

Kyse ei ole vain siitä, mitä uskomme. Kyse on siitä, mistä tietoisuuden laadusta käsin toimimme.

Tietoisuuden laatu määrittää, syntyykö päätös pelosta vai luottamuksesta. Käytetäänkö valtaa kontrolliin vai mahdollistamiseen. Rakennetaanko yhteyttä vai erillisyyttä.

Se määrittää myös jotakin vielä henkilökohtaisempaa: missä kohtaa alamme toimia itseämme vastaan, ja missä kohtaa emme enää suostu siihen.

Tämä taso on näkymätön, mutta juuri siksi ratkaiseva.

Miten tämä liittyy feminiiniseen tietoiseen johtajuuteen

Tässä kohtaa silta nykyhetkeen on selkeä.

Feminiininen tietoinen johtajuus (FTJ) ei ala strategiasta. Se alkaa sisältä.

Se alkaa siitä, että johtaja — ja lopulta jokainen omassa elämässään — tunnistaa, mistä tietoisuuden tilasta käsin hän toimii, mikä ohjaa hänen päätöksiään ja missä kohtaa hän toimii pelosta, missä totuudesta.

Mutta tämä ei jää yksilötasolle.

FTJ kutsuu kuuntelemaan ja aistimaan kokonaisuutta.
Se muistuttaa vastuusta: jokainen päätös vaikuttaa laajempaan kenttään.
Ja se yhdistää sen, mitä liian usein pidetään erillään: maskuliinisen selkeyden ja feminiinisen herkkyyden.

Johtajuus ei tällöin ole vain rooli.
Se on tapa olla suhteessa maailmaan.

Graali uudelleen ymmärrettynä

Katarien “aarteesta” on kerrottu monia tarinoita. Usein se liitetään Graaliin.

Mutta jos katsoo heidän elämäntapaansa, yksi asia nousee esiin:
he eivät näyttäneet varjelevan esinettä. He näyttivät varjelevan tietoisuuden laatua.

Ehkä Graali ei ollut esine.

Tämä tekee Graalista vaativamman kuin mikään esine.

Miksi tämä koskettaa nyt

Se, että tämä teema nousee juuri nyt, ei tunnu sattumalta.

Elämme aikaa, jossa monet ulkoiset rakenteet menettävät uskottavuuttaan. Samalla yksilön vastuu kasvaa.

Emme voi enää piiloutua järjestelmien taakse. Meidän on katsottava, mistä käsin itse toimimme.

Tämä on sekä vapauttavaa että vaativaa.

Ehkä juuri siksi Montségur ei jää historiaan. Se palaa aina uudelleen kysymään:
Mikä sinussa tietää, ettei vanha enää käy?
Missä kohtaa lakkaat mukautumasta ja sopeutumasta?
Missä kohtaa et voi enää olla hiljaa?
Mistä et enää suostu luopumaan?

Lopuksi

Kataarit eivät jättäneet meille oppia.
He jättivät meille esimerkin.

Ja tässä kohtaa ympyrä sulkeutuu.

Johtajuus alkaa sisältä.
Mutta se ei jää sinne.

Se näkyy valinnoissa, teoissa ja tavassa olla maailmassa.

Ehkä juuri siksi tuli ei polta totuutta.

Koska totuus ei ole vain ulkoinen asia, joka voidaan tuhota.
Se on tietoisuuden laatu, joka voidaan vain elää – tai sivuuttaa.

Kirjoitan Substackissa feminiinisestä tietoisesta johtajuudesta – siitä, miten tietoisuuden laatu muuttaa johtamista, työtä ja tapaa olla maailmassa.

Jos tämä avasi jotakin, olet lämpimästi tervetullut mukaan jatkamaan matkaa. Ja feminiininen tietoinen johtajuus -kirjassa avaan totuudellisuuden laatua syvällisesti.

Rakkaudella ♡ Marjaana

Jos tykkäsit tekstistäni, voit jakaa sen tästä:

Share

Kuva: Marjaana kataarilinnoituksella Etelä-Ranskassa (2019)

Marjaana Will-Vidlund
Marjaanan kirjeitä Substackissa: Sydämen äärellä
Web-sivut: alkemiallinennainen.com
S-posti: marjaana (at) alkemiallinennainen.com
IG: @marjaanawv
FB: @mwillvidlund

Kevään ensimmäinen merkki. Haikara palasi pesälle viime viikolla lähimetsässä – samaan paikkaan vuodesta toiseen. (Metsähaikara, kuva: Marjaana W-V, 2026)

Kiitos että luet! Tästä voit liittyä kirjeideni lukijaksi:

Subscribe now

Rakas lukija ♡

Mikä on sinulle varma kevään merkki?

Jollekin se on ensimmäinen lämmin tuuli.
Jollekin aurinko, joka viipyy illassa hieman pidempään.

Minulle se on haikaroiden paluu lähimetsään.

Viime torstaina ne olivat taas siellä – hitaasti liitäen metsän yllä, pitkät siivet rauhallisesti ilmassa. Niiden lento on lähes äänetöntä, kuin maailma kantaisi niitä hetken kevyemmin.

Haikarat palaavat joka kevät.

Ja joka kerta se tuntuu pieneltä ihmeeltä.

Linnut ovat olleet minulle aina rakkaita.

Kun lapsemme olivat pieniä, noin kaksikymmentäviisi vuotta sitten, he halusivat lemmikkieläimen. Päädyimme eläinkauppaan, jossa oli kaksi yksivuotiasta rescue-nymfikakadua, papukaijoja.

Niiden nimet olivat Robert ja Rosmariini.

Aika pian kävi ilmi, että molemmat olivat poikia. Tiesimme vain yhden asian: heidän entinen omistajansa ei työmatkojen vuoksi pystynyt enää huolehtimaan heistä.

Siitä alkoi pitkä yhteinen tarina.

Robert oli hurmuri.

Hän oppi nopeasti tulemaan kädelle. Usein hän lensi suoraan olkapäälle ja alkoi jutella. Nymfikakadun äänekäs pulina kuulostaa siltä kuin joku yrittäisi kertoa päivän kuulumisia.

Robert oli luottavainen.

Hän uskoi maailmaan.

Rosmariini oli toisenlainen.

Hän oli varovainen – ja joskus myös pelokas.

Kun oli aika palata häkkiin viikoittaisten vapaiden lentojen jälkeen, Rosmariini teki kaikkensa välttääkseen sen. Hän saattoi nokkia tai yrittää purra, vaikka sama käsi tarjosi ruokaa.

Jokin oli rikkonut hänen luottamuksensa jo hyvin varhain.
Emme koskaan saaneet tietää mikä.

Yritimme vuosien ajan. Rauhallisilla liikkeillä. Hiljaisella äänellä. Samoilla toistuvilla eleillä, jotka kertoivat: täällä olet turvassa.

Luottamuksen palautuminen osoittautui hitaaksi.

Ehkä se ei koskaan palautunut kokonaan.

Mutta joskus tapahtui pieni ihme. Rosmariini saattoi hetkeksi jäädä kädelle aivan rauhallisesti. Silloin tuntui kuin hän olisi unohtanut pelkonsa – edes hetkeksi.

Se riitti.

Saimme elää Robertin ja Rosmariinin kanssa lähes viisitoista vuotta. Se oli pitkä ja vauhdikas aika.

Vasta paljon myöhemmin ymmärsin, kuinka paljon nuo kaksi lintua opettivat minulle luottamuksesta.

Toinen syntyi siihen kuin luonnostaan.
Toinen kantoi mukanaan näkymätöntä varjoa.

Silti molemmat elivät samassa maailmassa.

Kirjoittaessani kirjaa Feminiininen tietoinen johtajuus – Sydämen viisaus johtamisen tulevaisuudessa huomasin palaavani usein tähän samaan kysymykseen.

Mikä tekee yhteydestä mahdollisen?

Mikä saa ihmisen uskomaan, että maailma – ja toinen ihminen – on turvallinen?

Feminiinisen tietoisen johtajuuden FJT-mandalassa yksi kahdeksasta keskeisestä laadusta on luottamus.

Ilman luottamusta kaikki on kontrollia. Ja kontrolli on pelon kieli.

Luottamus on tietoisuuden tila.
Tila, jossa ihminen voi olla läsnä ilman jatkuvaa puolustusta.

Johtajuudessa tämä on ratkaisevaa.

Organisaatiot eivät yleensä hajoa siksi, että strategiat puuttuvat.
Ne hajoavat, kun luottamus katoaa.
Kun ihmiset alkavat varoa toisiaan.
Kun jokainen suojelee omaa asemaansa.

Luottamus on näkymätön rakenne, joka kannattelee kaikkea muuta.

Ilman sitä ei synny todellista yhteistyötä.
Ei luovuutta.
Eikä rohkeutta.
Eikä tulosta.

Luottamus muistuttaa kevättä.

Sitä ei voi pakottaa.
Mutta sen voi mahdollistaa. Pienillä teoilla. Johdonmukaisuudella. Rehellisyydellä.
Ja ennen kaikkea ajalla.

Joskus – kuten Rosmariinin kohdalla – se ei palaudu täysin.
Mutta jokainen rauhallinen hetki on silti askel kohti sitä.

Ehkä siksi haikaroiden paluu koskettaa minua joka kevät niin paljon.

Ne muistuttavat, että maailmassa on edelleen rytmi, joka ei katoa. Talven jälkeen elämä palaa. Vuosi toisensa jälkeen.

Luottamuskin voi palata. Jos annamme sille aikaa.

Ehkä siksi linnut koskettavat meitä niin paljon. Ne kulkevat maailmassa ilman rajoja ja silti palaavat aina johonkin, jota ne pitävät kotina. (Egyptin haikarat, kuva: Marjaana W-V, 2024)

Antoine de Saint-Exupéry kirjoitti Pikkuprinssissä jotakin, joka on jäänyt monien mieleen:

Luottamus syntyy juuri niistä.

Siteistä.

Siteitä luovista hiljaisista hetkistä, jolloin kaksi olentoa – ihminen tai lintu – oppii vähitellen uskomaan, ettei toinen tee pahaa.

Ja ehkä juuri siinä hetkessä maailma muuttuu hieman lempeämmäksi paikaksi elää.

Parhainta kevään ja uusien alkujen aikaa,
Rakkaudella ♡ Marjaana

Jos tykkäsit tekstistäni, voit jakaa sen tästä:

Share

Marjaana Will-Vidlund
Marjaanan kirjeitä Substackissa: Sydämen äärellä
Web-sivut: alkemiallinennainen.com
S-posti: marjaana (at) alkemiallinennainen.com
IG: @marjaanawv
FB: @mwillvidlund

Johtajuus 2030 ei synny vain uusista strategioista, tehokkaammista prosesseista tai paremmasta teknologiasta. Se syntyy siitä, mistä tietoisuuden tilasta käsin johdamme, päätämme ja rakennamme tulevaisuutta. Tässä tekstissä jaan kolme havaintoa: miksi tämä aihe on juuri nyt tärkeä, mitä feminiininen tietoinen johtajuus tarkoittaa ja mitä tutkimus kertoo sen vaikutuksista.

Työelämässä puhutaan juuri nyt paljon johtamisen kriisistä. Puhumme uupumisesta, luottamuspulasta, heikentyneestä sitoutumisesta ja tuloksesta ja siitä, etteivät vanhat johtamismallit enää kanna samalla tavalla kuin ennen.

Nämä havainnot ovat todellisia, mutta eivät vielä osu aivan ytimeen.

Ajattelen, että meillä ei ole vain johtajuuden kriisi. Meillä on myös tietoisuuden kriisi. Kysymys ei ole ainoastaan siitä, mitä menetelmiä, malleja tai prosesseja käytämme, vaan siitä, mistä tietoisuuden tilasta käsin johdamme, päätämme ja rakennamme tulevaisuutta.

Juuri tästä syystä kirjoitin kirjani Feminiininen tietoinen johtajuus. Se ei syntynyt trendin vuoksi, vaan pitkästä havainnosta, tutkimuksesta ja kokemuksesta: siitä, että johtamisen todellinen laatu ei synny vain asemasta, osaamisesta tai strategiasta, vaan sisäisestä tilasta, josta käsin valta, vastuu ja vaikutus kohtaavat.

Kiitos että luet! Liity tästä kirjeideni lukijaksi:

Subscribe now

Kuva: Marjaana Will-Vidlund, 2026

1. Miksi kirjoitin kirjan Feminiininen tietoinen johtajuus

Olen tutkinut johtamisen vaikutusta organisaation tulokseen jo noin kaksikymmentä vuotta sitten omassa lopputyössäni. Jo silloin minua kiinnosti kysymys siitä, mikä oikeastaan erottaa vaikuttavan johtamisen vähemmän vaikuttavasta ja mikä näkyy lopulta myös alarivillä, ei vain puheissa tai aikomuksissa.

Nyt palasin saman teeman äärelle uudesta näkökulmasta, ja tällä kertaa mukaan tuli entistä vahvemmin tietoisuuden ulottuvuus.

Rakastan numeroita, koska ne paljastavat, mikä oikeasti toimii. Ne eivät peity kauniin puheen alle, eivätkä ne palkitse tyhjiä iskulauseita. Kun aloin tarkastella tutkimusta, käytännön havaintoja ja johtamiskirjallisuutta tästä näkökulmasta, sama kuvio alkoi toistua yhä uudelleen: organisaatiot menestyvät paremmin silloin, kun johtaminen rakentuu luottamuksesta, läsnäolosta, vastuullisuudesta ja eettisestä selkeydestä.

Työelämä on samalla muuttunut perustavalla tavalla. Erityisesti nuoremmat sukupolvet eivät enää sitoudu johtamiseen, joka perustuu pelkoon, kontrolliin ja vanhaan hierarkiaan. Tulevaisuuden kilpailuetu ei synny vain strategiasta tai teknologiasta, vaan siitä, millaista inhimillistä, tietoista ja eettistä kapasiteettia organisaatio pystyy synnyttämään.

Siksi halusin tehdä näkyväksi uuden johtajuuden mallin. Mallin, joka ei jää abstraktiksi ihanteeksi vaan yhdistää tietoisuuden, vastuun, inhimillisyyden ja tuloksellisuuden samaan kehykseen. Feminiininen tietoinen johtajuus on nimeni tälle kokonaisuudelle.

2. Mitä feminiininen tietoinen johtajuus on

Feminiininen tietoinen johtajuus ei tarkoita pehmeää johtamista siinä vähättelevässä merkityksessä, jossa sana joskus ymmärretään. Se ei tarkoita rajattomuutta, päättämättömyyttä tai tulosvastuun hylkäämistä. Eikä se myöskään liity sukupuoleen, vaikka sana feminiininen viittaa tiettyihin johtamisen kannalta välttämättömiin laatuihin, jotka ovat pitkään jääneet sivuun.

Minulle feminiininen tietoinen johtajuus tarkoittaa johtamista korkeammasta tietoisuudesta käsin.

Se on tapa johtaa niin, että tietoisuus, vastuu ja tuloksellisuus eivät ole toisilleen vastakkaisia, vaan kuuluvat yhteen.

Kyseessä on sydämen ja järjen liitto: inhimillinen herkkyys ja kirkas ajattelu samassa johtajuudessa.

FTJ:ssä ei siis valita inhimillisyyden ja tehokkuuden välillä. Sen lähtökohta on, että kestävä tulos syntyy juuri siitä, miten johdamme itseämme, toisiamme ja kokonaisuuksia. Kun sydän ja järki toimivat yhdessä, johtaminen ei pehmene tehottomaksi, vaan kypsyy vaikuttavammaksi.

Kirjassani kuvaan tätä FTJ-mandalan kautta. Se on kehikko, jossa kahdeksan johtajuuden laatua muodostaa kokonaisuuden: läsnäolo, myötätunto, totuudellisuus, luottamus, luovuus, palvelu, ykseys ja viisaus.

Nämä kahdeksan johtajuuden laatua eivät ole irrallisia hyveitä, vaan käytännöllisiä johtajuuden ulottuvuuksia, jotka vaikuttavat suoraan siihen, millainen kulttuuri organisaatioon syntyy ja millaista tulosta siellä on mahdollista tehdä.

Kun nämä laadut ovat läsnä johtamisessa, organisaatio ei toimi ensisijaisesti pelosta käsin. Se alkaa toimia luottamuksesta, selkeydestä, vastuusta ja laajemman kokonaisuuden ymmärtämisestä käsin.

Ja juuri silloin myös alarivi voi muuttua.

3. Mitä tutkimus kertoo FTJ:n hyödyistä

Moni ajattelee edelleen, että arvot, inhimillisyys, merkityksellisyys ja luottamus ovat työelämässä pehmeitä tai toissijaisia asioita. Niitä pidetään helposti hyvinä lisinä, jotka kuuluvat korkeintaan heppoisaan henkilöstöpuheeseen mutta eivät vakavaan liiketoimintaan.

Tämä asetelma on kuitenkin yhä vaikeampi puolustaa, kun katsoo tutkimusta ja organisaatioiden todellisuutta.

Yhä useammat tutkimukset viittaavat siihen, että organisaatioissa, joissa luottamus on korkealla, johtaminen on läpinäkyvää ja ihmiset kokevat työnsä merkitykselliseksi, myös suorituskyky on parempi. Sitoutuminen vahvistuu, vaihtuvuus vähenee, yhteistyö toimii paremmin ja innovatiivisuus lisääntyy. Toisin sanoen se, mikä näyttää pehmeältä tai joidenkin silmissä jopa höttöiseltä, on usein strategisesti hyvin vahvaa.

Juuri siksi koko keskustelu johtamisesta tarvitsee uutta kieltä. Jos puhumme edelleen inhimillisyydestä ikään kuin se olisi vastakohta tulokselle, jäämme kiinni vanhaan ajatteluun. Todellisuudessa korkea tietoisuus, eettinen selkäranka ja kyky rakentaa luottamusta eivät ole johtamisen koristeita vaan sen vaikuttavuuden ydintä.

Feminiininen tietoinen johtajuus kuvaa juuri tätä muutosta. Se nimeää siirtymän pois kontrollin, aseman ja ulkoisen tehokkuuden hallitsemasta johtamiskäsityksestä kohti johtajuutta, joka perustuu tietoisuuteen, vastuuseen ja kykyyn luoda kestävää tulosta. Johtajuutta, joka ei perustu pelkkään kontrolliin, vaan kykyyn nähdä syvemmin, kantaa vastuuta viisaammin ja rakentaa sellaista tulevaisuutta, jossa myös ihmisyys mahtuu mukaan, tinkimättä tuloksellisuudesta.

Johtajuus 2030

Kun katson kohti 2030-lukua, en usko, että menestyvimmät organisaatiot ovat vain niitä, joilla on eniten dataa, nopein teknologia tai äänekkäin strategia.

Siksi tämä teema on minulle niin tärkeä. Feminiininen tietoinen johtajuus ei ole vain kirjan nimi, vaan ehdotus siitä, millaista johtajuutta tämä aika tarvitsee.

Se on kirjoitettu sinulle, joka et suostu enää johtamaan vanhan maailman ehdoilla, vaan haluat rakentaa uutta.

Kun sydän ja järki eivät enää ole erillään, johtaminen muuttuu. Ja murroksen keskellä syntyy uudenlainen menestys – sellainen, jossa ihminen ja maailma hengittävät samaa rytmiä.

Rakkaudella ♡ Marjaana

Feminiininen tietoinen johtajuus (FTJ) on Marjaana Will-Vidlundin kehittämä johtajuusmalli, jossa tietoisuus, vastuu ja tuloksellisuus yhdistyvät kahdeksan johtajuuden laadun kautta.

Katso myös videosarja: Johtajuus 2030 – kolme havaintoa

Tämän artikkelin rinnalla julkaisin kolme lyhyttä videota samasta teemasta. Niissä avaan tiiviisti, miksi kirjoitin Feminiininen tietoinen johtajuus -kirjan, mitä FTJ tarkoittaa ja mitä tutkimus kertoo tämän ajattelun hyödyistä käytännössä.

Video 1. Miksi kirjoitin Feminiininen tietoinen johtajuus -kirjan

Video 2. Mitä FTJ on

Video 3. Mitä tutkimus kertoo FTJ:n hyödyistä

Kiitos että luet! Liity tästä kirjeideni lukijaksi:

Subscribe now

Share

Marjaana Will-Vidlund
Marjaanan kirjeitä Substackissa: Sydämen äärellä
Web-sivut: alkemiallinennainen.com
S-posti: marjaana (at) alkemiallinennainen.com
IG: @marjaanawv
FB: @mwillvidlund

Joskus tällainen matka jää vain kauniiksi muistoksi.
Joskus se alkaa vuosien kuluttua paljastaa jotain syvempää.

Kiitos että luet! Tästä voit tilata kirjeitäni:

Subscribe now

Rakas lukija ♡

On paikkoja, joissa historia tuntuu tihentyvän.

Chartresin katedraali on yksi niistä.

Kun astuu sen ovesta sisään, tila ei tunnu vain suurelta – se tuntuu järjestetyltä. Valo kulkee korkeiden lasimaalausten läpi, pylväät nousevat rytmisessä sarjassa ja keskellä lattiaa avautuu kivinen kuvio, joka muistuttaa karttaa.

Se on labyrintti.

Jo kahdeksansadan vuoden ajan ihmiset ovat kävelleet sitä hitaasti, kehältä toiselle, kohti keskustaa.

Keskiajalla sitä kutsuttiin joskus nimellä Jerusalemin tie. Jos pyhiinvaeltaja ei voinut matkustaa Pyhään maahan, hän saattoi kulkea tämän polun.

Matka kesti ehkä puoli tuntia.

Silti monet kokivat sen muuttavan jotain.

Vuonna 2012 kuljin sen itse.

Ja silloin tapahtui jotain, mitä en osannut odottaa.

Ruusu Chartresissa

Olin kävellyt katedraalin lattiaan rakennetun kuuluisan labyrintin.

Labyrintti ei ole sokkelo. Siinä ei voi eksyä. Polku kiertää pitkään kehältä toiselle, välillä lähelle keskustaa ja sitten jälleen kauemmas, mutta lopulta se johtaa väistämättä keskelle.

Kävely kestää ehkä puoli tuntia.

Kun pääsin labyrintin jälkeen lähelle katedraalin kuuluisaa Pylvään Marian patsasta (Notre Dame du Pilier), tapahtui jotain odottamatonta.

Jalkateräni päälle putosi tuore punainen ruusu.

Ei kukkia ympärillä, ei ketään pudottamassa sitä. Vain ruusu jalkateräni päällä kivisellä lattialla. Ja mieheni huomauttamassa minulle asiasta.

Hetkeä myöhemmin ulkona tapahtui toinen outo asia. Mieheni päälle (kirjaimellisesti) putosi katedraalin seinästä kivenlohkare.

Otimme molemmat talteen.

Ruusu ja kivi ovat siitä lähtien olleet kotonamme alttarilla.

Vuosien ajan ne olivat vain muisto Chartresista.

Kunnes eräänä päivänä ne alkoivat merkitä jotain muuta.

Kuva Marjaana W-V: Chartresin labyrintissa, 2018

Chartres – kivestä rakennettu kosmos

Chartresin katedraali rakennettiin pääosin vuosien 1194–1220 välillä. Se on yksi goottilaisen arkkitehtuurin mestariteoksista.

Monet historioitsijat ovat huomauttaneet, että rakennus ei ole vain kirkko. Se on kokonainen symbolinen järjestelmä.

Katedraalissa yhdistyvät:

– pyhä geometria
– kosmologinen symboliikka
– valon arkkitehtuuri
– pyhiinvaellusrituaali.

Keskiajan ihmisille katedraali oli maailmankaikkeuden pienoismalli – Axis mundi. Sen arkkitehtuuri yhdistää maan, ihmisen ja kosmoksen yhdeksi kokemukselliseksi kokonaisuudeksi.

Krypta edustaa maan syvyyttä.
Labyrintti kuvaa ihmisen matkaa.
Ruusuikkunat kuvaavat kosmista järjestystä.

Tämän rakenteen keskellä kulkee symbolinen akseli, jota monissa traditioissa kutsutaan nimellä axis mundi – maailman akseli. Se on piste, jossa taivas ja maa kohtaavat. Chartresissa tämä akseli ilmenee katedraalin vertikaalisessa nousussa, pylväissä ja valossa, joka virtaa korkeista ikkunoista kohti lattiaa.

Kun pyhiinvaeltaja kulkee labyrintin polkua ja pysähtyy keskuksen lähelle, hän liikkuu symbolisesti kohti tätä samaa akselia: paikkaa, jossa ulkoinen maailma ja sisäinen kokemus kohtaavat.

Chartresin koulukunta

1100-luvulla Chartres oli myös yksi Euroopan tärkeimmistä oppineisuuden keskuksista.

Siellä toimi kuuluisa Chartresin koulukunta, jonka ajattelijat yrittivät yhdistää kristillisen teologian ja antiikin kosmologian.

Heidän keskeinen ajatuksensa oli, että Jumala puhuu kahden kirjan kautta: Raamatun ja luonnon.

Luonto ei ollut heidän mukaansa pelkkää materiaa. Se oli järjestetty kosmos, jota voitiin ymmärtää matematiikan, geometrian ja tähtitieteen kautta.

Tämä näkyy suoraan katedraalissa.

Sen mittasuhteet, geometria ja valo perustuvat tarkkoihin matemaattisiin suhteisiin. Monet arkkitehtuurihistorioitsijat ovatkin kuvanneet Chartresia “kiviseksi musiikiksi” – rakennukseksi, jossa geometria vastaa musiikin harmonisia intervalleja – tai kiveen kirjoitetuksi kirjaksi.

Astrologia keskiajan maailmassa

Nykyihmiselle voi olla yllättävää, että astrologia kuului keskiajalla yliopistojen opetukseen.

Se liittyi erityisesti kahteen tieteenalaan: astronomiaan ja lääketieteeseen.

Taivaankappaleiden liikkeitä tutkittiin, koska niiden uskottiin vaikuttavan luonnon rytmeihin: vuodenaikoihin, kasvien kasvuun ja ihmisen kehoon.

Chartresin katedraalissa tämä kosmologinen ajattelu näkyy myös kuvataiteessa. Julkisivussa esiintyy eläinradan merkkejä ja vuodenkierron töitä, jotka muodostavat symbolisen kosmisen kalenterin.

Keskiajan maailmankuva perustui ajatukseen: ihminen on mikrokosmos, kosmos pienoiskoossa.

Kuva Marjaana W-V: Chartresin katedraali, 2018

Labyrintti – sisäinen pyhiinvaellus

Katedraalin lattiaan upotettu labyrintti rakennettiin noin vuonna 1200.

Sen halkaisija on lähes 13 metriä ja polku kulkee lähes 260 metriä, vaikka tila on pieni.

Keskiajalla sitä kutsuttiin joskus nimellä “Jerusalemin tie”.

Monet pyhiinvaeltajat eivät voineet matkustaa Jerusalemiin. Labyrintin käveleminen oli symbolinen pyhiinvaellus.

Polku kuvaa matkaa ulkoisesta maailmasta kohti sisäistä keskusta.

Modernissa psykologiassa tätä voisi kutsua kävelymeditaatioksi tai meditaatioksi liikkeessä.

Ruusu – Chartresin symboli

Jos Chartresissa on yksi symboli, joka esiintyy kaikkialla, se on ruusu.

Katedraalin kuuluisat ruusuikkunat ovat goottilaisen arkkitehtuurin mestariteoksia. Niiden geometria muistuttaa avautuvaa kukkaa.

Ruusu on myös kristillisessä mystiikassa voimakas symboli. Se liittyy

– Mariaan
– sydämen avautumiseen ja
– hengelliseen transformaatioon.

Alkemiallisessa symboliikassa punainen ruusu liittyy prosessin viimeiseen vaiheeseen – hetkeen, jossa muutos on tullut näkyväksi.

Kun ajattelen jälkikäteen kokemustani Chartresissa, ruusun symboliikka tuntuu lähes liian täydelliseltä sattumalta.

Mandala

Vuosia myöhemmin olin syventynyt vediseen filosofiaan, jungilaiseen psykologiaan ja symboliseen ajatteluun.

Erityisesti yksi oivallus alkoi vähitellen kirkastua.

Chartresin labyrintti muistuttaa hämmästyttävän paljon sitä, mitä Intian traditiossa kutsutaan mandalaksi.

Mandala on geometrinen kartta, joka kuvaa kosmosta ja tietoisuuden matkaa kohti keskustaa.

Sama rakenne löytyy Chartresista:

– keskusta
– kehät ja
– matka.

Toisin sanoen: labyrintti on mandala, jota kävellään.

Chartres ja vedinen kosmologia

Vaikka Chartres ja vedinen filosofia syntyivät eri kulttuureissa, niiden perusajatus on yllättävän samankaltainen.

Molemmat näkevät maailman harmonisena järjestyksenä.

Vedinen traditio käyttää käsitettä ṛta, kosminen järjestys.

Chartresin koulukunta puhui jumalallisesta harmoniasta.

Molemmissa ajatus on sama: kosmos ei ole sattumaa, se on järjestetty kokonaisuus.

Tietoisuuden mandalan synty

Kun nämä ajatukset alkoivat yhdistyä, Chartresin labyrintti alkoi näyttäytyä uudella tavalla.

Ei vain historiallisen rakennuksen elementtinä, vaan karttana tietoisuuden matkalle.

Vähitellen tästä syntyi ajatus, joka on kulkenut mukana jo vuosia.

Ajatus raportista, joka käyttää syntymäkarttaa rakenteena samalla tavalla kuin Chartres käyttää labyrinttiä.

Ei ennustuksena. Karttana.

Karttana siitä, miten ihminen kokee elämää ja mihin suuntaan hänen tietoisuutensa näyttää kasvavan.

Tästä oivalluksesta syntyi Tietoisuuden mandala™.

Pyhiinvaellus jatkuu

Chartresin katedraali on seissyt paikallaan yli kahdeksansataa vuotta. Sen kiviseinät, ruusuikkunat ja labyrintti ovat nähneet lukemattomia pyhiinvaeltajia.

Silti kokemus on aina henkilökohtainen.

Ehkä juuri siksi.

Koska jokainen ihminen kulkee labyrintin hieman eri tavalla.

Ja joskus – hyvin harvoin – polulla ilmestyy ruusu.

Lopuksi

Kun katson taaksepäin, ymmärrän, että Chartres ei jättänyt minulle vain yhtä kokemusta.

Se jätti kysymyksen.

Voiko ihmisen sisäistä matkaa hahmottaa samalla tavalla kuin katedraalin arkkitehtuuria – kerros kerrokselta, kehältä toiselle?

Vuosien aikana tämä kysymys alkoi vähitellen muotoutua.

Vedinen filosofia, jungilainen psykologia ja symbolinen ajattelu alkoivat muodostaa kokonaisuuden. Syntymäkartta alkoi näyttäytyä uudessa valossa: ei ennustuksena, vaan karttana tietoisuuden rakenteelle.

Samalla Chartresin labyrintti alkoi näyttäytyä eräänlaisena mandalana – karttana, jota kävellään.

Tästä oivalluksesta syntyi ajatus, joka kulki pitkään mukana ennen kuin se sai lopulta muodon.

Ajatus raportista, joka tekisi näkyväksi ihmisen tietoisuuden rakennetta samalla tavalla kuin Chartres tekee näkyväksi kosmisen järjestyksen.

Nimesin sen Tietoisuuden mandalaksi™.

Mutta oikeastaan sen tarina alkoi paljon aikaisemmin.

Eräänä päivänä Chartresissa, kun labyrintin jälkeen jalkojeni juureen putosi punainen ruusu.

Ehkä juuri siksi Tietoisuuden mandala™ syntyi lopulta niin hitaasti - vähitellen kirkastuneena ajatuksena kartasta, joka auttaa ihmistä näkemään omaa sisäistä matkaansa selvemmin.

Jos tämä puhuttelee sinua, voit lukea raportista lisää täältä.

Rakkaudella ♡ Marjaana

Kuva Marjaana W-V: Chartres, 2018

Marjaana Will-Vidlund
Marjaanan kirjeitä Substackissa: Sydämen äärellä
Web-sivut: alkemiallinennainen.com
S-posti: marjaana (at) alkemiallinennainen.com
IG: @marjaanawv
FB: @mwillvidlund

Kiitos että luet! Tästä voit tilata kirjeitäni:

Subscribe now

Tästä voit jakaa kirjeeni ystävillesi:

Share

Strategia on tärkeää. Se antaa suunnan, rakenteen ja selkeyden.

Mutta aikamme monimutkaisuus on paljastanut jotain:
pelkkä strategia ei enää riitä.

Johtajuuden keskeinen kysymys ei ole vain mitä teemme,
vaan mistä tietoisuuden tilasta käsin toimimme.

Johtajuudesta puhutaan tällä hetkellä paljon.

Puhutaan kriiseistä.
Puhutaan uupumisesta.
Puhutaan epävarmuudesta ja muutoksesta.

Usein keskustelu päätyy samaan johtopäätökseen: tarvitsemme uusia malleja, uusia työkaluja, parempaa strategiaa.

Mutta entä jos ongelma ei ole osaamisessa?

Entä jos johtajuuden kriisi ei ole osaamisen kriisi – vaan tietoisuuden kriisi?

Paradigma on vaihtumassa

Meillä on enemmän tietoa, dataa ja mittareita kuin koskaan.
Organisaatiot ovat tehokkaita. Prosessit hiottuja. Strategiat analysoituja.

Silti yhä useampi meistä kokee:

• jatkuvaa painetta

• merkityksen haurastumista

• yhteyden heikkenemistä

Tämä ei ole sattumaa.

Olemme siirtymässä pois paradigmasta, jossa johtajuus perustui ensisijaisesti kontrolliin, kasvuun ja optimointiin.

Se paradigma ei ollut väärä.
Se toimi aikanaan.

Mutta sen aikakausi on täyttymässä.

Reaktiivisesta tietoiseksi

Perinteinen johtaminen on usein ollut reaktiivista.

Reagoimme markkinaan.
Reagoimme kilpailuun.
Reagoimme kriisiin.

Reaktiivinen johtaminen ei ole huonoa.
Mutta se pitää meidät jatkuvassa ulkoisen paineen ohjauksessa.

Tietoinen johtajuus alkaa eri kohdasta.

Se alkaa kysymyksestä:

Mistä sisäisestä tilasta käsin teen nämä päätökset?

Pelosta vai luottamuksesta?
Kontrollista vai selkeydestä?
Erillisyydestä vai yhteydestä?

Tämä on hienovarainen, mutta ratkaiseva muutos.

Reaktiosta → tietoiseen valintaan.
Hallinnasta → luottamukseen.
Melusta → merkitykseen.

Mitä tarkoittaa tietoisuuden kriisi?

Kun puhun tietoisuuden kriisistä, en tarkoita mystiikkaa.

Tarkoitan kykyä olla tietoinen omista:

• motiiveista

• arvoista

• peloista

• reaktioista

• vaikutuksesta muihin

Johtaja voi olla äärimmäisen älykäs ja silti toimia tiedostamattomista oletuksista käsin.

Organisaatio voi olla strategisesti vahva ja silti kulttuurisesti hauras.

Tutkimus tukee tätä suuntaa.

Paul Zakin tutkimukset osoittavat, että korkean luottamuksen organisaatioissa sitoutuminen ja suorituskyky nousevat merkittävästi.
Amy Edmondsonin työ psykologisesta turvallisuudesta osoittaa, että oppiminen ja innovatiivisuus edellyttävät ilmapiiriä, jossa ihmiset uskaltavat olla näkyviä.
Mackey ja Sisodia ovat kuvanneet, miten merkityslähtöinen johtaminen korreloi pitkäjänteisen taloudellisen menestyksen kanssa.

Nämä eivät ole “pehmeitä arvoja”.
Ne ovat strategisia tekijöitä.
Mutta ne eivät synny pakottamalla.

Ne syntyvät tietoisuuden tasosta, josta käsin organisaatiota johdetaan.

Feminiininen tietoinen johtajuus

Feminiininen tietoinen johtajuus ei ole sukupuoli.

Se on johtamisen sisäinen laatu.

Maskuliininen energia rakentaa, päättää ja toteuttaa.
Feminiininen energia kuuntelee, yhdistää ja synnyttää.

Kun nämä ovat tasapainossa, johtajuus muuttuu kokonaiseksi.

Kyse ei ole siitä, että toinen korvaa toisen.

Kyse on integraatiosta.
Äly ja sydän yhdessä.
Rakenne ja tietoisuus tasapainossa.

Tällaisessa johtajuudessa organisaatio ei toimi vain tehokkaasti.
S e h e n g i t t ä ä .

Mitä todella on tapahtumassa?

Olemme siirtymässä aikaan, jossa johtajuuden keskeinen kysymys ei ole enää:

“Miten johdan paremmin?”

Vaan:

“Mistä käsin johdan?”

Tämä on paradigman muutos.

Se ei näy välittömästi organisaatiokaavioissa.
Se näkyy päätösten laadussa. Kulttuurissa. Tavassa kohdata epävarmuus.

Vanha paradigma on täyttänyt tehtävänsä.
Seuraava on jo syntymässä.

Tietoinen johtajuus ei ole trendi.
Se on vastaus aikamme monimutkaisuuteen.

Jos aloitat tästä

Jos tämä on ensimmäinen tekstini, jonka luet Substackissani (kiitos!), voit ajatella tätä lähtökohtana. Tämä teksti avaa ajatteluni ytimen.

Tässä Substackissa tutkin:

• mitä tarkoittaa johtaa tietoisesti

• miten sisäinen tila vaikuttaa strategiaan, menestykseen ja olemassaoloon

• miksi yhteys on kilpailuetu

• ja miten johtajuus voi olla samanaikaisesti vahvaa ja inhimillistä

Jos haluat syventyä teemaan laajemmin, kirjani Feminiininen tietoinen johtajuus – Sydämen viisaus johtamisen tulevaisuudessa avaa tätä ajattelua perusteellisemmin.

Kirja on saatavilla 25.3.2026 alkaen verkkokaupoista alkemiallinennainen.com ja booky.fi, ja se on kirjastojen tilattavissa koko Suomessa.

Kirjan ennakkotilaajille on tarjolla erityinen etu 25.3.2026 saakka.
Lisätiedot löydät täältä.

Mutta kaikki alkaa yhdestä kysymyksestä:

Mistä tietoisuuden tilasta käsin sinä johdat?

Hyvää Kalevalanpäivää!
Ehkä suomalaisessa hiljaisuudessa on aina ollut tietoisen johtajuuden siemen.

Rakkaudella ♡ Marjaana

Share

Marjaana Will-Vidlund
Marjaanan kirjeitä Substackissa: Sydämen äärellä
Web-sivut: alkemiallinennainen.com
S-posti: marjaana (at) alkemiallinennainen.com
IG: @marjaanawv
FB: @mwillvidlund

Johtajuuden kriisi ei ole osaamisen kriisi. Se on tietoisuuden kriisi.

Tässä kirjoituksessa avaan muutosta, jota kutsun feminiiniseksi tietoiseksi johtajuudeksi – ja miksi uskon sen määrittävän johtajuuden seuraavan vaiheen.

Olen kirjoittanut aiheesta kirjan, jonka ennakkotilaajan edun voit hyödyntää 25.3.2026 asti.

Rakas lukija ♡

Johtajuuden kriisi ei ole osaamisen kriisi. Se on tietoisuuden kriisi.

Vanha paradigma ei enää kanna. Kontrolliin, hierarkiaan ja jatkuvaan suorittamiseen perustuvat mallit eivät rakenna kestävää tulevaisuutta.

Johtajuus ei ole kriisissä siksi, että ihmiset olisivat heikkoja. Se on kriisissä, koska sen lähtökohta on vanhentunut.

Luottamus ei synny pelosta. Vastuu ei kasva pakottamalla. Merkitys ei synny suorittamalla.

Työelämässä on käynnissä syvempi siirtymä.

Olen kutsunut tätä siirtymää feminiiniseksi tietoiseksi johtajuudeksi.

Feminiininen ei viittaa sukupuoleen, vaan johtamisen laatuun – kykyyn yhdistää vastuu ja myötätunto, rakenne ja yhteys.

Uudessa kirjassani teen tämän muutoksen näkyväksi ja käytännölliseksi.

Kirja avaa FTJ-mandalan ja kahdeksan tietoisuuden laatua – konkreettisen viitekehyksen, joka muuttaa tapaa johtaa yksilössä ja organisaatiossa.

Tämä kirja on niille, jotka eivät enää suostu johtamaan vanhan maailman ehdoilla – vaan haluavat rakentaa uutta.

Kun sydän ja järki eivät ole erillään, johtaminen muuttuu.
Murroksen keskellä syntyy uudenlainen menestys – sellainen, jossa ihminen ja maailman hengittävät samaa rytmiä.

Tämä on hetki, jolloin johtajuus määritellään uudelleen.

Feminiininen tietoinen johtajuus julkaistaan 25.3.2026.

Ennakkotilaajana 25.3. asti saat kirjan tarjoushintaan ja bonuksena FTJ-työkalupakin (PDF, arvo 29 €). 8 viikon käytännöllinen ohjelma tuo tietoisuuden arjen päätöksiin.

Bonus ei korvaa kirjaa. Se aktivoi sen.

→ Tilaa ennakkoon ja tule rakentamaan johtajuutta, jossa sydän ja järki kohtaavat.

Rakkaudella ♡ Marjaana

Marjaana Will-Vidlund
Marjaanan kirjeitä Substackissa: Sydämen äärellä
Web-sivut: alkemiallinennainen.com
S-posti: marjaana (at) alkemiallinennainen.com
IG: @marjaanawv
FB: @mwillvidlund

Viime aikojen paljastukset eivät ole tuntuneet enää yksittäisiltä skandaaleilta. Ne ovat palanneet, laajentuneet ja syventyneet. Samat kysymykset nousevat esiin yhä uudelleen:

kuka tiesi, kuka vaikeni, miksi mitään ei tapahtunut aiemmin?

Kyse ei ole vain yksittäisistä teoista tai nimistä. Kyse on rakenteista. Siitä, miten valta toimii silloin, kun sitä ei tarkastella. Siitä, miten lojaalisuus voi muuttua hiljaisuudeksi. Siitä, miten järjestelmä voi suojella itseään tehokkaammin kuin heikoimpiaan.

Tällaisina hetkinä on houkuttelevaa etsiä syyllisiä ja sulkea tapaus moraaliseen helpotukseen. Mutta jokin tässä ajassa kertoo, että kyse on syvemmästä murroksesta. Vanha tapa suojella, selittää ja siirtää vastuuta ei enää toimi. Se, mikä aiemmin saattoi jäädä sumuun, ei enää pysy siellä.

Suojelun logiikka on murtumassa.

Ja kun suojelun logiikka alkaa väistyä, esiin nousee jotakin vaikeampaa:

vastuun aika.

Subscribe now

Rakas lukija ♡

Vastuun aika ei ole sankaritarina

Vastuun aika ei tuo mukanaan sankareita, jotka korjaavat kaiken. Se tuo mukanaan kypsyyttä. Se vaatii hitautta, rehellisyyttä ja kykyä katsoa myös omaa rooliaan osana järjestelmää.

Perinteinen johtajuus on usein rakentunut erottelulle. On ollut tekijöitä ja katsojia, syyllisiä ja viattomia, vastuunkantajia ja sivustaseuraajia. Vastuun ajassa tämä jako alkaa murentua. Monissa esiin nousseissa tilanteissa ongelma ei ole ollut vain teossa, vaan siinä, että ympäristö mahdollisti sen jatkumisen.

Hiljaisuus ei ole neutraali tila.

Se on usein rakenteellinen voima.

Hiljaisuus ei ole vain yksilön valinta. Se voi olla kulttuurin tuottama tila – järjestelmän sisään rakennettu mekanismi, joka palkitsee mukautumista ja rankaisee häiriötä.

Feminiininen tietoinen johtajuus (FTJ) ei lähde liikkeelle syyttämisestä eikä vastakkainasettelusta. Se kysyy rauhallisemmin mutta syvemmin:

• Miten tämä oli mahdollista?

• Mitä emme halunneet nähdä?

• Mitä olemme valmiita muuttamaan?

Tämä johtajuus ei nojaa pelkkään asemaan tai juridiseen vastuuseen. Se nojaa suhteeseen – suhteeseen itseen, toisiin ja niihin, joita ei aiemmin kuultu. Se ymmärtää, että todellinen muutos ei synny otsikoista, vaan kulttuurista.

Vastuun aika vaatii uudenlaista rohkeutta. Ei rohkeutta huutaa kovempaa, vaan rohkeutta pysyä keskustelussa silloin, kun se muuttuu epämukavaksi. Rohkeutta myöntää, että järjestelmät eivät ole neutraaleja. Rohkeutta luopua asemasta, jos asema estää näkemästä.

Se on arkista, usein näkymätöntä työtä.

Se ei tuo välitöntä helpotusta.

Mutta se rakentaa kestävyyttä.

Vastuu on vasta alku

Paljastukset muuttavat keskustelua. Vastuun kantaminen muuttaa suuntaa. Mutta todellinen murros tapahtuu vasta silloin, kun rakenteet muuttuvat.

Monet kriisit ovat synnyttäneet hetkellisen moraalisen heräämisen. Harvemmat ovat synnyttäneet pysyvää muutosta. Syynä ei ole aina tahdon puute, vaan rakenteiden sitkeys. Järjestelmät on rakennettu suojelemaan jatkuvuutta. Ne eivät muutu itsestään, vaikka yksilöt vaihtuisivat.

Jos emme rakenna tietoisesti uutta, palaamme huomaamatta vanhaan.

Vastuun jälkeinen aika on vähemmän dramaattinen kuin paljastusten aika. Se ei täytä otsikoita. Se on kokoushuoneita, sääntöjen tarkistamista, raportointikäytäntöjen muuttamista, uudenlaista koulutusta ja johdonmukaisuutta arjessa.

Se on hidasta työtä.

Mutta juuri hitaus rakentaa luottamusta.

Rakenteet eivät ole neutraaleja

Eettiset rakenteet eivät synny vain valvontaa lisäämällä. Valvonta on välttämätöntä, mutta se ei yksin riitä. Tarvitaan kulttuuria, jossa kysyminen ei ole uhka ja kriittinen ääni ei merkitse epälojaalisuutta.

Feminiininen tietoinen johtajuus lähestyy rakenteita arvopohjasta käsin. Se kysyy:

• Mitä tässä todella suojellaan?

• Kenen ääni kuuluu päätöksenteossa?

• Miten pelko vaikuttaa käytäntöihin?

Usein kaikkein haastavin muutos liittyy vallasta luopumiseen. Eettiset rakenteet vaativat vallan jakamista. Ne vaativat tilaa myös niille äänille, jotka aiemmin koettiin hankalina. Juuri nämä äänet ovat usein kantaneet varoituksia, joita ei haluttu kuulla.

Todellinen eettinen rakenne ei ole vain sääntöjen kokoelma.

Se on kulttuurinen sopimus.

Hiljainen, mutta ratkaiseva.

Mitä tämä merkitsee johtajuudelle?

Kun suojelun logiikka murtuu ja vastuun aika alkaa, johtajuus muuttuu. Se ei enää voi olla vain strategiaa ja suoritusta. Se ei voi olla visionäärisyyttä ilman eettistä selkärankaa.

Anteeksipyyntö ei riitä, jos rakenteet eivät muutu.
Pahoittelu ei riitä, jos kulttuuri ei muutu.
Myötätunto ei riitä, jos valta ei muutu.

Vastuun aika ei kysy, kuka kaatuu.

Se kysyy: mikä kantaa.

Ja se, mikä kantaa, ei ole koskemattomuus, vaan läpinäkyvyys. Ei lojaalisuus henkilöille, vaan uskollisuus totuudelle. Ei nopea ratkaisu, vaan pitkäjänteinen muutos.

Tämä ei ole näyttävä vallankumous.

Se on hiljainen.

Se tapahtuu päätöksissä, käytännöissä, kielessä, kulttuurissa.

Laajempi keskustelu johtajuudesta

Nämä kysymykset eivät ole vain kriisien tai skandaalien kysymyksiä. Ne ovat johtajuuden kysymyksiä. Organisaatioiden kysymyksiä. Kulttuurin kysymyksiä.

Keväällä 2026 ilmestyvässä kirjassani Feminiininen tietoinen johtajuus tarkastelen juuri tätä murrosta:

mitä tarkoittaa johtaa ajassa, jossa vanhat vallan ja suojelun rakenteet menettävät legitimiteettiään ja eettinen tietoisuus nousee keskiöön.

Kirja ei käsittele yksittäisiä tapauksia.

Se käsittelee ilmiötä.

Sitä siirtymää, jota nyt elämme.

Pohdinta lukijalle

Ehkä kaikkein olennaisin kysymys ei lopulta ole rakenteissa eikä järjestelmissä.

Vaan tässä:

Minkälaista kulttuuria me itse ylläpidämme – usein huomaamattamme?

Jos nämä teemat resonoivat sinussa, jatkan näitä pohdintoja Substackissa: https://substack.com/@marjaanawillvidlund

Kirjoitan johtajuudesta, tietoisuudesta ja kulttuurin murroksesta – rauhassa, ilman kohinaa, syvälle katsoen.

Olet lämpimästi tervetullut mukaan keskusteluun.

Rakkaudella ♡ Marjaana

Marjaana Will-Vidlund
Marjaanan kirjeitä Substackissa: Sydämen äärellä
Web-sivut: alkemiallinennainen.com
S-posti: marjaana (at) alkemiallinennainen.com
IG: @marjaanawv
FB: @mwillvidlund